Hallitus kokoontuu pian kautensa viimeiseen varsinaiseen kehysriiheen päättämään talouden suurista linjoista loppukauden ajalle. Käytännössä tarkoitus on löytää satojen miljoonien eurojen edestä säästöjä korvaamaan ja täydentämään aiemmin hallituskaudella tehtyjä sopeutuksia, jotka eivät ole tähän mennessä tuoneet toivottuja säästöjä.
Helppoja ja miellyttäviä säästökohteita nykytilanteessa tuskin on löydettävissä. Hallitukselta vaaditaankin päätöksissään tarkkaa harkintaa ja kykyä katsoa talouden kokonaiskuvaa monista eri näkökulmista, sekä tätä päivää että tulevaisuutta ajatellen. On tärkeää, että tehtävät päätökset eivät luo näköalattomuutta kuluttajille ja yrityksille jo entisestään vaikeina aikoina.
Ilman rakentamista ei Suomi nouse
Kivirakentajat toivovat, että hallitus tarkastelee päätöksiään myös rakentamisen toimialan näkökulmasta. Alan yrityksillä on takanaan äärimmäisen haastavia vuosia, eikä loppua näy: asuntorakentaminen sakkaa edelleen ja asuntokauppa elpyy tuskallisen hitaasti, jos ollenkaan. Käänne ei näissä oloissa synny itsestään, ja hallitukselta kaivattaisiin konkreettisia toimia tilanteen parantamiseksi. Tähän asti ala on jäänyt ahdingossaan pitkälti yksin, ja seuraukset heijastuvat koko Suomeen.
Kaivatun tuen sijasta hallitus on aiemmin kohdentanut säästötoimiaan tavalla, jotka ovat entisestään vaikeuttaneet tilannetta. Syksyn budjettiriihessä päätetty 365 miljoonan euron leikkaus korkotukilainojen valtuuksiin eli käytännössä valtion tukeman, kohtuuhintaisen asuntotuotannon romahduttaminen oli vallitsevassa suhdanteessa valitettava ja lyhytnäköinen ratkaisu, jonka vaikutuksia olisi syytä tarkastella uudelleen. Viisautta on peruuttaa päätöksistä, jotka uhkaavat tuoda mukanaan enemmän haittaa kuin hyötyä.
Toivoisimme päättäjien ymmärtävän, että jos ja kun Suomen talous halutaan saada kasvuun ja työllisyys paremmalle tolalle, rakentamiseen täytyy saada vauhtia. Ilman sitä ei Suomi nouse. Muitakin ikäviä seurauksia olemattomalla asuntorakentamisella on: jos asuntoja syntyy liian vähän tarpeisiin nähden, asumisen kustannukset uhkaavat tulevaisuudessa nousta, mistä kärsivät erityisesti suurten kaupunkien matalapalkkaisilla aloilla työskentelevät suomalaiset.
Mihin unohtui piippujen tulppaaminen?
Taloudellisesti vaikeina aikoina, maailman kriisien seuratessa toisiaan ympäristöasiat jäävät helposti vähemmälle huomiolle. Kuitenkin Suomen ilmastotavoitteet ovat ennallaan ja niiden eteen on tehtävä töitä. Yksi hallituksen keskeisistä tavoitteista päästöjen vähentämiseksi on ollut niin sanottu ”piippujen tulppaaminen” eli teollisuuden hiilidioksidipäästöjen talteenotto. Se vaatii pitkäjänteistä työtä ja investointeja, joita ei kannata lykätä liian pitkälle.
Hiilidioksidin talteenottoon perustuva vähäpäästöinen sementti on jo tämän päivän todellisuutta Euroopassa, ja kehityksen tahti on nopeaa. Myös suomalaiset alan yritykset ovat tiukasti ajan hermoilla: päästöjen vähentämiseen tähtäävää tuloksellista työtä on meillä tehty vuosia, ja halua sekä taitoa toiminnan kehittämiseen löytyy.
Hiilidioksidin talteenottoon liittyvät tekniikat vaativat kuitenkin sen verran suuria investointeja, että myös yhteiskunnan tukea tarvitaan. Tätä tukea soisi löytyvän, jotta teollisuutemme pysyisi mukana vähähiilisiin tuotteisiin ja prosesseihin liittyvässä kiihtyvässä kilpailussa. Kotimaisen talouden ohella hyötyjänä on koko planeetta.
