Kesän aikana on käyty vilkasta keskustelua Itä-Helsingin koulupiirirajojen uudistuksista. Koulupiirirajoja on piirretty uusiksi ainakin Myllypuron, Itäkeskuksen ja Herttoniemen alueilla, tavoitteena tasata koulujen oppilasmääriä ja hillitä koulujen eriytymistä.
Muutokset ovat herättäneet monissa perheissä vastustusta. Huolta herättävät mm. lasten koulumatkojen piteneminen, kaverisuhteiden katkeaminen ja oppimisen olosuhteet luokilla, joilla muuta kuin suomea äidinkielenään puhuvien lasten määrä on suuri.
Koulupiirirajojen uudistamisen taustalla on Itä-Helsingin alueiden eriytymiskehitys. Yksin koulupiirejä sekoittamalla tuskin pystytään ratkaisemaan tilannetta, johon ovat johtaneet moninaiset syyt pitkällä aikavälillä. On luonnollista, että hyväosaiset muuttavat herkästi pois alueilta, jotka eivät palvele heidän tarpeitaan. Yhtä luonnollista on, että viihtyisät, turvalliset ja erilaisia asumisvaihtoehtoja tarjoavat alueet vetävät asukkaita puoleensa.
Keskeiset keinot tilanteen parantamiseksi liittyvätkin kaavoitukseen ja asuntorakentamiseen. Kaiken A ja O on riittävä ja monipuolinen asuntotuotanto, jossa laadukkaita koteja rakennetaan niin yksinasujien kuin erikokoisten perheiden tarpeisiin, kaikenlaiset elämäntilanteet ja tulotasot huomoiden. Jos samalta alueelta löytyy sopivia asumisvaihtoehtoja niin vuokralaisille kuin omistusasujille, aina kerrostalohuoneistoista rivitaloihin, kaupunkipientaloihin sekä omakotitaloihin, ihmisten ei tarvitse muuttaa muualle edes elämäntilanteiden muuttuessa.
Kivirakentamisen toimialalta löytyy taitoa ja tahtoa rakentaa monimuotoista, toimivaa ja hyvää arkea edistävää asuntokantaa kaikkialla Suomessa. Ratkaisun avaimet ovat ennen kaikkea kunnilla, jotka vastaavat kaavoituksesta ja alueiden kehittämisestä. Siellä, missä ongelmana on liian suuri yksityinen vuokramarkkina, tarvitaan asumisen omistamista tukevaa kaavoitusta. Siellä, missä on liikaa sosiaalista asuntotuotantoa, tarvitaan houkuttelevia tontteja omistusasunnoille.
Myös hallitus voi osaltaan ohjata asumisen hintoja ja asuntokannan monipuolisuutta mm. kohdentamalla ARA-asuntotuotantoa eri hintatason alueille. Samaten infrastruktuuri-investoinnit, kuten panostukset liikennerakennushankkeisiin, jotka tuovat alueita lähemmäs keskustaa ja muita työssäkäyntialueita, ovat keino lisätä houkuttelevuutta monenlaisille väestöryhmille.
Asuntojen ja hyvien liikenneyhteyksien ohella tarvitaan toki muutakin, kuten kivijalkaliiketiloja, työtiloja sekä julkisia tiloja, jotka tuovat mukanaan elämää, ihmisiä ja turvan tuntua. Myöskään visuaalisesti miellyttävän arkkitehtuurin ja ympäristörakentamisen merkitystä vetovoiman luojana ei pidä väheksyä.
Esimerkiksi kaupunkivihreää lisäämällä voidaan merkittävästi parantaa asuinalueiden viihtyisyyttä ja ihmisten hyvinvointia, ja samalla hillitä paikallista lämpenemistä kesäaikaan. Tähänkin kivirakentaminen tarjoaa toinen toistaan näyttävämpiä ratkaisuja, kuten erilaisia kansipihoja, viherkattoja ja hulevesialtaita – eivätkä ne vaikuta myönteisesti ainoastaan ihmisten elinympäristöihin, vaan palvelevat myös luonnon monimuotoisuutta tarjoamalla eri lajeille kasvupaikkoja kaupungeissa.
