Ylivieskan Pyhän Kolminaisuuden kirkko ilmentää monin tavoin parhaita perinteitä ja käytäntöjä. Vanhan palaneen kirkon tilalle arkkitehtuurikilpailun kautta toteutetun kirkon rakentaminen yhdistyneenä toteutusvaiheen allianssin yhdessä tekemiseen osoittavat, että Suomessa on keinot ja osaaminen saada aikaan arkeamme rikastuttavia, rakennettuja ympäristöjä kestävällä tavalla.
Ylivieskan vanha, vuonna 1786 valmistunut puukirkko tuhoutui tuhopolton seurauksena pääsiäislauantaina 2016. Uuden kirkon toteuttamisesta järjestettiin suunnittelukilpailu, jonka voitti Arkkitehtitoimisto K2S:n Kimmo Lintulan, Niko Sirolan ja Mikko Summasen Trinitas-niminen ehdotus.
Saapuminen uuteen kirkkoon on sarjallinen kokemus
Kävijä kulkee Pyhän Kolminaisuuden kirkkoon vanhan hautausmaan sekä palaneen kirkon raunioiden vieritse, havaitsee kolmenpäädyn hahmon sekä niiden alla paikan, jossa sisäänkäynti on.
– Rakennukseen saavutaan horisontaalin sisäänvedetyn matalan katoksen alta, joka johdattaa kävijän kolmion muotoiseen jokimaisemaan sekä kirkon raunioille avautuvaan korkeaan aulaan. Tuleva, nykyisyys ja mennyt kohtaavat, toteaa Ylivieskan seurakunnan talousjohtaja Kaisa Toivoniemi.
Aulasta kävijä kulkee kapean ja matalan tilan kautta itse kirkkosaliin. Se on paikka, jossa läsnä ovat eleettömästi tila, materiaalit ja epäsuora valo niiden pinnalla.
– Uusi kirkkomme on erikoisrakentamista ja arkkitehdin taideteos. Rakennus sijaitsee näkyvällä paikalla keskellä kaupunkia ja Kalajoen virratessa vieressä. Kirkkoja ei usein rakenneta ja siinä rakennetaan muutakin kuin pelkkiä seiniä, hän muistuttaa.
Yksiaineinen massiivirakenne toimii
Kaisa Toivoniemen mukaan kirkon rakennusmateriaalien valinnassa painotettiin yksiaineisuutta, ekologisuutta ja kestävyyttä.
– Tavoitteena oli myös laadullisesti kestävä rakennus, koska ajattelimme tulevia sukupolvia ja tulevaisuutta 200 vuoden päähän. Suunnitteluvaiheen tavoitteita olivat myös sisäilmastotakuu, kiertotalous ja paikallisuus, hän sanoo.
Rakennuksen ulkoseinät on tehty Wienerbergerin Poroton-kennotiiliharkoista. Yksiaineisten massiivirakenteiden rakennusfysikaalinen toiminta on hallittua ja ennalta tunnettua. Massiivirakenne mahdollistaa myös selkeät geometriset muodot, syvät ikkuna- ja oviaukot sekä vahvan materiaalin tunnun ja akustiikan.
– Julkisivu on paikallista ”ruukintiiltä”. Tiilen värisävy elää valon ja vuodenaikojen vaihteluiden mukaan, hahmottuu selkeästi ympäristöstään ja toisaalta ilmentää paikallisuutta. Tarjolla olevat kattotiilen vaihtoehdot säätivät myös haluttua sävyä niin, että saimme ulkoasultaan yhtenäisen, yksiaineisen ilmeen, kirkon suunnitelleen Arkkitehtitoimisto K2S:n arkkitehti SAFA Kimmo Lintula kertoo.
– Erityistä huomiota oli kiinnitettävä arjen ”pois siivoamiseen” eli teknisten välttämättömyyksien integroinnista huolehtimiseen, osallistamiseen, sisältöihin ja merkityksiin. Tulevaisuus vaatii monipuolista käyttöä. Elääkseen pitkään rakennuksen pitää pystyä tarjoamaan muuntuvia toimintamahdollisuuksia. Kokonaisvaltaisen kestävyyden on oltava kaiken rakentamisen tavoite aina tästä eteenpäin, hän toteaa.
Lintulan mukaan kivirakentaminen sopii suomalaiseen kirkkorakentamiseen nyt ja tulevaisuudessa.
– Tekniset innovaatiot kuten massiivitiiliharkko mahdollistavat rakentaa kivestä yksiaineisesti, kestävästi ja kustannustehokkaasti. Yksiaineiset rakenteet ovat siten korjattavia ja elinkaarikestäviä. Tämä mahdollistaa meidän vanhimman rakennusperinnön periaatteiden jatkamisen myös tulevaisuudessa.
