Ukrainan sota on järkyttänyt niin Suomessa kuin maailmalla, ja sen kaikkia vaikutuksia on mahdoton vielä tässä vaiheessa hahmottaa. Keskustelu omavaraisuudesta ja huoltovarmuudesta eri yhteiskunnan osa-alueilla on ymmärrettävästi vilkastunut, ja aihe koskettaa myös rakennusalaa. Sota vaikuttaa etenkin teräksen saatavuuteen ja hintaan, ja myös puuvirtojen kanssa tullee ongelmia.
Suomen tilanne kivirakentamisen osalta on sikäli hyvä, että meillä on paljon kotimaista materiaalituotantoa, joka on jakautunut eri puolille Suomea. Useat kotimaiset yritykset, jotka käyttävät pitkälti suomalaista raaka-ainetta, tuovat turvaa ja vakautta maailman myllerryksessä. Näiden yritysten toimintaedellytyksistä huolehtiminen onkin yhteiskuntamme toimivuuden kannalta erityisen tärkeää sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä.
Liiallinen riippuvaisuus tuontitavarasta tekee yhteiskunnasta kriisitilanteessa haavoittuvan, kuten nyt on nähty. Sodat eivät ole ainoita kriisejä, joita maailma kohtaa, ja riittävään omavaraisuuteen kannattaakin pyrkiä myös muista syistä. Esimerkiksi energian hintojen kohoaminen näkyy raaka-aineiden kuljetuskustannusten nousuna – mitä kauempaa tavaraa tuodaan, sitä suurempi lasku. Suomalaisten pikkupaikkakuntien kivipohjaisia materiaaleja tuottavat yritykset ovat tästäkin näkökulmasta koko maallemme hyvin arvokkaita.
Selvää on, että kaikki materiaalien saatavuusongelmat heijastuvat rakennusalaan kokonaisuudessaan. Idästä tulevan puuvirran hiipuminen lisää painetta, joka näkyy energian hinnoissa, ja teräspula viivyttää mm. rakennushankkeita. Toistaiseksi Suomessa ei ole syytä suureen huoleen, mutta viimeistään nyt on syytä katsoa kokonaisuutta ja miettiä, millaisin toimin kotimaisen rakentamisen tulevaisuus parhaiten turvataan.
Suomessa tarvitaan luotettavaa ja kohtuuhintaista asuntotuotantoa sekä infraa nyt ja tulevaisuudessa, ja on tärkeää, että näihin tarpeisiin pystytään vastaamaan kaikissa olosuhteissa.
