Itä-Häme-lehden mielipidepalstalla käsiteltiin taannoin Heinolan Kirkonkylän koulun ja päiväkodin rakentamiseen liittyvää materiaalikeskustelua ( IH 3.3.).
Parempi Heinola -ryhmään kuuluvien kirjoittajien mukaan päiväkodin ja koulun rakentaminen puusta olisi kivimateriaaleja parempi vaihtoehto. Perusteluina esitettiin viihtyvyyteen, talouteen ja ympäristöön liittyvien näkökulmien ohella puurakentamiseen saatavat valtion avustukset.
On helppo yhtyä kirjoittajien näkemykseen siitä, että lasten ja henkilökunnan kannalta parhaan vaihtoehdon löytäminen on tärkein kysymys.
Viihtyisä, akustisesti miellyttävä tila, jonka ilmanlaatu on hyvä, saadaan kuitenkin aikaan yhtälailla kivimateriaaleilla kuin puulla. Keskeistä on rakennuksen hyvä suunnittelu ja laadukas toteutus.
Kivimateriaalit pärjäävät hyvin myös ilmasto- ja ympäristöystävällisyyteen liittyvässä vertailussa uusien vähäpäästöisten ratkaisujen ja kehittyneiden kierrätys- ja uusiokäyttömahdollisuuksien ansiosta. Lisäksi kivellä on erityisesti kestävyyden ja paloturvallisuuden näkökulmasta ominaisuuksia, jotka puulta puuttuvat.
KIRJOITTAJAT MAINITSIVAT yhtenä argumenttinaan puun käytön edulliset aluetaloudelliset vaikutukset. Tähän liittyen on todettava, että Heinolan talousalueella on myös betoniteollisuutta, joten kivirakentamisen talousvaikutukset ovat alueelle myös tärkeät.
Kivimateriaalit pärjäävät hyvin myös ilmasto- ja ympäristöystävällisyyteen liittyvässä vertailussa.
Kun toimiva ja tarkoituksenmukainen lopputulos on mahdollista toteuttaa molemmilla materiaaleilla, huomio kääntyy kustannuksiin. Hintaeron puu- ja betonirunkoisen rakennuksen välillä kerrotaan olevan arviolta 0,4 miljoonaa euroa koko hankkeen kustannusarvion ollessa noin 8 miljoonaa euroa.
Kirjoittajien mukaan kustannusero jää hyvin pieneksi, ”jos otetaan huomioon, että puurakentamiseen voi saada erilaisia avustuksia valtiolta, mutta betonirakentamista valtio ei tue”. Tämä väärinkäsitys on syytä oikaista: tosiasiassa valtiontukisäännöt estävät puurakentamisen suoran tukemisen kuvatulla tavalla, jolloin lasku lankeaa kuntalaisten maksettavaksi.
On myös hyvä muistaa, että viime kädessä valtion maksamat tukirahat ovat veronmaksajilta kerättyä rahaa, joiden säästäväinen käyttö on jokaisen suomalaisen etu.
