Ilmastonmuutos on yksi puhuttavimmista aiheista myös meillä rakennusalalla. Betonirakentaminen nostetaan usein esimerkiksi ilmastolle haitallisesta toiminnasta. Syy tähän lienee, että betonin sideaineen sementin valmistaminen tuottaa runsaat 5 % maailman kasvihuonekaasupäästöistä. Suomessa tuo osuus on vain 1,6 %, mutta silti suomalainenkin betonirakentaminen leimataan helposti ilmastopahikseksi Kiinan valtavan sementintuotannon ja rakentamisbuumin johdosta. Räväkimmissä mielipiteissä on ehdotettu jopa betonirakentamisen kieltämistä. Tämä sai minut pohtimaan, millainen olisi Suomi ilman betonia.
Ensinnä tulee mieleen, että kaikki näkyvissä oleva betoni tietenkin puuttuisi. Talot olisivat luultavimmin puuta, tiiltä ja terästä. Tosin muurauslaastissakin on sementtiä tai ainakin kalkkia, jonka ilmastovaikutus on hyvin sementin kaltainen. Ehkäpä talot olisivat siis puuta ja terästä. Julkisivuissa voisi näkyä myös lasipintoja.
Mutta minkä päällä talot seisoisivat? Ennen betonin käyttöönottoa rakennusten perustukset tehtiin luonnonkivistä latomalla. Sellainen perustus ei voi kuitenkaan ottaa vetovoimia, joten kevytrakenteisen talon voisi toteuttaa ainoastaan matalana.
- Kerrostaloja ei siis olisi ollenkaan, koska korkeat puu- ja teräskerrostalot edellyttävät pystyssä pysyäkseen vetoankkurointia perustuksiin. Kallioon ankkuroinnin voisi tehdä, mutta sekin vaatii betonia juotosaineeksi. Teräspaalutus sopivalla maapohjalla voisi tarjota perustusratkaisun myös kerrostalolle.
- Vesiliikunnan ja muut uintiharrastukset hoitaisimme luonnonvesissä, sillä uima-altaita ei juuri olisi. Ruostumattomasta teräksestä voi toki tehdä altaan pintoja, mutta kantavat rakenteet on tehty aina betonista.
- Siltoja rakentaisimme puusta ja teräksestä. Tosin niissäkin on nykyään lähes poikkeuksetta betonikannet. Ehkä teräksestä voitaisiin kehitellä siltakansia, mutta ongelmana saattaisi olla värähtely, jos kannessa ei ole riittävästi massaa.
- Maisemassa näkyisi runsaasti teräksestä tehtyjä teollisuussavupiippuja, sillä sähkön- ja lämmöntuotantomme perustuisi polttamiseen. Ydin-, vesi- tai tuulivoimaloitahan ei olisi, koska niiden rakentaminen vaatii runsaasti betonia.
Entä mitä tapahtuisi katseen ulottumattomissa?
- Tunnelit puuttuisivat, koska niiden rakentaminen vaatii lujittamista betonoinnilla. Auto- ja junaliikenne sekä vaikkapa Helsingin seudun vesi virtaisivat siis tuolta osin muita reittejä kuin nykyisin.
- Viemärit olisivat betonin sijasta muovia.
- Metallit ja akkumineraalit olisivat ”kortilla”, sillä ne saadaan pääsääntöisesti tunnelilouhoksista. Jos betonia ei olisi käytettäväksi tunnelien tukemiseen, louhokset pitäisi toteuttaa jättimäisinä avolouhoksina. Tästä syntyisi melkoiset maisema- ja muut ympäristöhaitat, sekä valtavat kulut. Sähköauto olisi vielä nykyistäkin harvemman ulottuvilla.
Olemme tottuneet tarkastelemaan ympäristöasioita paljolti haittojen kautta. Puhumme usein jalanjäljistä, vaikkapa hiilijalanjäljestä. Betonin poistaminen ympäristöstämme avaa näkökulman kädenjälkeen. Mitä kaikkea positiivista tai jopa välttämätöntä saamme aikaan, vaikkapa käyttämällä betonia, sen aiheuttaman jalanjäljen vastineeksi?
Vaikka betonirakentamisen jalanjälki onkin pieni ja kädenjälki huomattava, sementti- ja betoniteollisuus tekevät kaikkensa, jotta ilmastopäästöt voidaan välttää kokonaan. Keinoina tässä ovat muun muassa kierrätys- ja biopolttoaineiden käyttö sekä hiilineutraalien seosaineiden hyödyntäminen, vielä nykyistäkin tehokkaammin. Edellä kuvaamani yhteiskunta ilman betonia on toki pelkkää mielikuvituksen tuotetta. Rakentamisessa tarvitaan ja kannattaa käyttää kaikkia materiaaleja. Oikea materiaali oikeaan paikkaan tuottaa aina parhaan lopputuloksen, ja myös pienimmän ilmastokuorman.
