Maan hallitus päätti eilisessä puoliväliriihessään lisätä ministerien määrää kolmella. Kukin hallituspuolue saa yhden uuden ministerisalkun. Muutos on odotettu ja toivottu, sillä epäselväksi ei ole jäänyt muutamien ministerien hankaluudet hallita ylisuuria sektorikokonaisuuksia.
Muutos tarjoaa mahdollisuuden samalla korjausliikkeeseen rakentamisen ohjauksessa. Nykyisen ympäristöministerin johdolla kärkihankkeessa toki linjattu puurakentamisen edistäminen on viritetty äärimmilleen. Olemme saaneet todistaa puulobbarin palkkaamista samaan ministeriöön, joka vastaa rakentamisen tasapuolisesta sääntelystä. Vastaava ministeri itse rakensi oman kuntavaalikampanjansa teeman varaan. Ja esimerkiksi energiamääräyksien uudistamisessa ideologia on painottunut faktoja enemmän.
Puolueet laidasta laitaan ovat vapaan kilpailun ja kilpailuneutraliteetin kannattajia. Nyt olisi mahdollisuus alleviivata tätä yhteistä tahtotilaa ja rakentamisessa palauttaa materiaalineutraalius kunniaan. On luonnollisesti hienoa, mikäli syntyy uusia innovaatioita, jopa vientiin ja poliittisen päättäjän tulee sitä tukevia edellytyksiä vahvistaa, mutta välttäen samalla kohtuuttomia seurauksia kilpailulle ja kilpailijoille.
Ministerien määrän lisääminen on konkreettinen päätös muuten kohtuullisen kevyestä puoliväliriihestä. Päätöksen painavuutta lisäisivät konkreettiset muutokset myös politiikassa. Kukin ministeri johtaa ministeriötään omalla tavallaan. Keskustan päättäessä maa- ja metsätalousministeriön sekä toisaalta ympäristöministeriön työnjaosta odotan optimistisesti lisäresurssien tukeman huolellisen ja tasapuolisen valmistelun vahvistumista.
