Miten vähähiilistymistä edistävä sääntely muuttaa kivirakentamista?

Uusi rakentamislaki korjaussarjoineen tuli voimaan viime vuodenvaihteessa, samoin hiilijalanjäljen laskentaa koskevat pykälät raja-arvoineen. Lisäksi EU:sta pukkaa yhtä ja toista. Kuinka pysyä muutosten mukana?

Artikkeli | Kirsi Martinkauppi 1.7.2026

Rakentamislaissa otettiin käyttöön hiilijalanjäljen ja -kädenjäljen laskenta jo ennen kuin EU sitä edellytti. Pientaloja lukuun ottamatta uusien rakennusten hiilijalanjälki ja -kädenjälki on raportoitava loppukatselmuksen yhteydessä. Nyt voimassa olevat raja-arvot ovat varsin helposti täytettävissä, mutta vuoden 2029 alusta voimaan tulevat kiristykset edellyttävät rakennustuotteiden valmistajilta tuotekehitystä. Kivituotteiden suhteen vaatimustaso lienee saavutettavissa vähähiilisten tuotteiden kehittämisen kautta.

Rakennusten energiatehokkuusdirektiivi (EPBD) edellyttää muutoksia lähes viiteentoista säädökseen. Haasteena on kansallisen toimeenpanon aikataulu. Rakentamislain ”tuunaussarja”, joka sisältää säännökset tarvittavista asetuksenantovaltuuksista, ei ole vieläkään eduskunnan käsiteltävänä. Näyttäisi siltä, että Suomi myöhästyy implementoinnissa aikataulusta.

Komission joulukuussa 2025 EPBD:n nojalla antama delegoitu säädös johtaa rakentamislain ja ilmastoselvitysasetuksen uuteen muutokseen eli rakentamislain ”virityssarjaan”. Syynä on se, että delegoitu säädös sisältää vaatimuksia myös esimerkiksi pientaloille, jotka Suomessa eivät sisälly tämänhetkisiin säännöksiin ja koska delegoidun säädöksen takia ilmastoselvityksessä on otettava huomioon enemmän asioita kuin kansallisessa lainsäädännössämme tällä hetkellä. Uusi rakentamislaki näyttää olevan jatkossakin muutoksen kourissa ja rakentamisen, myös kivirakentamisen, on sopeuduttava alati muuttuviin säännöksiin.

EU valmistelee tulevaa lainsäädäntöä

Syksyllä 2026 on odotettavissa Circular Economy Act eli EU:n kiertotaloussäädös, jonka tarkoituksena on edistää kiertotalouden tuotteiden kysyntään ja tarjontaa sekä vähentää riippuvuttaa kriittisistä luonnonvaroista. Rakennusteollisuus RT:n kannalta tärkeää olisi saada selkeät ”ei enää jätettä” -kriteerit, jotta uudelleen käytettävät rakennustuotteet eivät muuttuisi jätteeksi. Uudelleenkäyttö ja kierrätys pitäisi tehdä taloudellisesti houkuttelevaksi esimerkiksi verokannustimia käyttämällä. Tällä hetkellä parhaiten kiertotaloudessa hyödynnetään nimenomaan kiviainesta.

Myös EU:n hiilirajamekanismi (CBAM) tuli voimaan 1.1.2026. Hiilirajamekanismi koskee muun muassa sementtiä. Hiilirajamekanismin tavoitteena on estää EU:n teollisuuden siirtyminen Euroopan ulkopuolelle ja edistää maailmanlaajuisia päästövähennyksiä. CBAM on EU:n väline, jolla pyritään asettamaan oikeudenmukainen hinta kasvihuonekaasuille, jotka syntyvät tiettyjen kasvihuonekaasupainotteisten tuotteiden tuotannossa. Sillä varmistetaan, että EU:n ilmastotavoitteita ei heikennetä, ja kannustetaan puhtaampaa teollisuustuotantoa EU:n ulkopuolisissa maissa. CBAM pyrkii kattamaan eron EU:n ja EU:n ulkopuolisten valmistajien CO2–kustannusten välillä. CBAM Asettaa CO2-päästöjä aiheuttaville tuontituotteille EU:n päästömaksuja vastaavan päästömaksun varmistaakseen tasapuolisen kilpailuympäristön. Suomessa hiilirajamekanismin käytännön tehtävät on annettu Tullin hoidettavaksi.

IAA laajentaisi komission valtuuksia – vaikutukset merkittäviä rakentamiseen

Viimeisin komission ehdotus on Industrial Accelerator Act (IAA), joka annettiin maaliskuussa. IAA pyrkii laajentamaan komission valtuuksia antaa CPR:n mukaisia delegoituja säädöksiä ja kattaa esimerkiksi sementin ja sen myötä betonin. Valtuudet johtaisivat muun muassa komission toivomaan valmisbetonia koskevan standardin harmonisointiin, mikä ei ole tarkoituksenmukaista. Valmisbetoni ei aiheuta ongelmia sisämarkkinoille, sillä se ei juurikaan liiku jäsenvaltiosta toiseen. Monessa jäsenvaltiossa on jo käytössä kansallisia vähähiilisyysluokituksia, joita ei voitaisi enää käyttää harmonisoinnin myötä.

Rakennetun ympäristön vähähiilistyminen on yksi rakennusteollisuuden TOP 10-hankkeista tänä vuonna. Tavoitteen on rakentaa laadukkaita ja elinkaareltaan pitkäikäisiä rakennuksia ja huolehtia siitä, että tuotekehitys vastaa tulevaisuuden tarpeisiin vähähiilisistä rakennustuotteista. Tulevaisuuden lainsäädännön on tuettava reakustannustehokasta vähähiilistymistä.