Suomessa puretaan vuosittain tuhansia rakennuksia, jotka ovat tyypillisesti 1970-, 1980- ja 1990-luvuilta. Purkamisen taustalla ei useinkaan ole rakenteiden teknisen käyttöiän päättyminen, vaan kaupunkirakenteen muutos. Liike- ja teollisuustontteja kaavoitetaan asumiseen, rakennusoikeutta lisätään ja vanhan rakennuksen tilalle halutaan aiempaa suurempi kokonaisuus.
Tavanomaisessa purkamisessa rakennuksen rakenteet hajotetaan ja materiaalit erotellaan jakeiksi. Betoni murskataan ja sitä voidaan hyödyntää esimerkiksi teiden pohjarakenteissa, mutta kokonaisen rakennusosan sisältämä valmistustyö ja rakenteellinen arvo menetetään.
Kansainvälisen ReCreate-hankkeen suomalaisissa piloteissa lähtökohta käännettiin toisin päin. Kun rakennus on koottu tehdasvalmisteisista betonielementeistä, se voi toimia irrotettavien osiensa ”luovuttajana” uuteen kohteeseen.
Luovuttajakohteena tyypillinen 1980-luvun elementtitalo
Suomen tutkimuskohteeksi valikoitui Tampereen keskustassa Kyttälässä sijainnut seitsenkerroksinen toimistotalo. Vuonna 1982 valmistunut rakennus oli ollut aktiivisessa käytössä purkamiseensa asti. Purkamispäätös liittyi tontin käyttötarkoituksen muutokseen, sillä Tampereen kaupunki kaavoitti tontin asumiseen ja lisäsi samalla rakennusoikeutta. Skanska hankki kohteen asuinrakentamista varten ja tarjosi sen ReCreate-hankkeen tutkimuskohteeksi.
”Lähdimme hankkeeseen mukaan mielenkiinnolla. Sen alkaessa meillä ei ollut vielä tiedossa, millainen rakennus luovuttajaksi löytyisi. Kyttälän kohteen runkoa tarkasteltaessa mahdollisuus havaittiin nopeasti, sillä rakennus oli täyttä elementtitaloutta”, taustoittaa pilottikohteiden rakennuttamisesta vastannut Skanskan liiketoiminnan kehityspäällikkö Tero Niemelä.
Juuri tavanomaisuus teki rakennuksesta tutkimuksellisesti kiinnostavan. Sen kantava runko koostui betonielementtipilareista ja -palkeista. Välipohjissa oli pääasiassa ontelolaattoja ja lisäksi jonkin verran massiivibetonisia laattaelementtejä. Julkisivut olivat kahdesta betonikerroksesta ja niiden välisestä lämmöneristeestä muodostuvia sandwich-elementtejä. Samantyyppisiä rakennuksia ja rakenneosia on Suomessa paljon.
Uudelleenkäyttöön valittiin pilarit, palkit ja ontelolaatat. Ne olivat sijainneet säältä suojassa rakennuksen sisätiloissa, eikä niihin ollut kohdistunut teknistä käyttöikää rajoittavia säärasituksia. Kokeiluluonteisesti rakennuksesta irrotettiin ehjinä myös muita elementtityyppejä, mutta niitä ei otettu talteen. ReCreaten Saksan ja Alankomaiden piloteissa käytettiin uudelleen myös sisä- ja julkisivuseinäelementtejä.
Kolme pilottia veivät betonielementtien uudelleenkäyttöä käytäntöön
Purkutuomion saaneet rakennukset ovat materiaalipankkeja, joiden arvoa ei vielä toistaiseksi täysin lunasteta. ReCreate-hankkeen pilottikohteet antoivat tärkeää tietoa betonielementtien uudelleenkäyttömahdollisuuksista. Ne osoittivat, että yksittäinen ontelolaatta, pilari tai palkki voidaan käyttää uudelleen. Lisäksi ne näyttivät, millainen tekninen ja hallinnollinen ketju uudelleenkäyttöön tarvitaan.
”Luovuttajarakennuksen on sovelluttava osien talteenottoon, elementtien käyttöolosuhteet ja kunto on selvitettävä, purkaminen on suunniteltava ehjänä irrottamiseksi ja nosto sekä kuljetusketjun on säilytettävä tuote vaurioitumattomana. Elementit on tutkittava, niiden rakenteellinen toiminta varmistettava, ne on mitoitettava uuteen kohteeseen ja kunnostettava suunnitelmien mukaisesti. Lisäksi tuotestatus, laadunhallinta, dokumentaatio ja rakennuspaikkakohtainen hyväksyntä on ratkaistava yhdessä viranomaisten kanssa”, summaa Recreate-hankkeen koordinaattori, professori Satu Huuhka Tampereen yliopistosta.
Kolmen pilotin välillä näkyi selvä kehityskaari. Härmälänrannassa ratkaistiin ensimmäistä kertaa muun muassa tuotestatukseen ja hyväksyntään liittyviä kysymyksiä. Lokomotionissa hyväksyntäprosessi toistettiin ja kunnostusta tehostettiin väliaikaisella linjastolla. Hiedanrannassa elementtimäärä kasvoi, ontelolaattojen käyttö sai lisää toistoja ja mukaan tulivat pilarit sekä palkit. Samalla käyttökohteiden kirjo laajeni valtion tukemasta asuntotuotannosta vaativaan teollisuusrakentamiseen ja takaisin asuinkerrostalon kantaviin rakenteisiin. Kaikki minipilotit olivat alle 7 km säteellä luovuttajarakennuksesta, mikä teki elementtien paikallisesta kierrosta hyvin konkreettisen.
Kiertotalouden kannalta ReCreate-hanke ja sen pilotit tuovat muutoksen ajattelutapaan. Purettavan rakennuksen betonielementti ei ole automaattisesti jätettä, eikä pelkkää murskeen raaka-ainetta. Kun sen ominaisuudet selvitetään ja kelpoisuus osoitetaan, se voi olla rakennustuote, jonka ensimmäinen käyttökerta on päättynyt, mutta tekninen elämä jatkuu. ReCreate-hankkeen suomalaiset pilotit veivät tämän ajatuksen laboratoriosta, suunnittelupöydältä ja viranomaiskeskusteluista oikeille rakennustyömaille.
Kuva: Satu Huuhka, Tampereen yliopisto
