Tiedämmekö, mitä päästövähennystoimet maksavat?

Monia päästövähennystoimia yhdistää se, että niiden kustannustehokkuus jää epäselväksi. Kun ympäristönsuojelun resurssit ovat rajalliset, tulisi pohtia tarkoin, mitä eri päästövähennystoimet maksavat vältettyä hiilidioksiditonnia kohti.

Blogi | Jussi Mattila 13.11.2026

Useimmat meistä jakavat sen käsityksen, että hiilidioksidin tupruttaminen ilmaan on pahasta. Siksi toteutamme monenlaisia päästövähennystoimia. Rakentamisessa on esimerkiksi otettu vuoden alussa käyttöön enimmäispäästörajat uusille rakennuksille. Monia päästövähennystoimia yhdistää se, että niiden kustannustehokkuus jää epäselväksi. Kun ympäristönsuojelun resurssit ovat rajalliset, tulisi pohtia tarkoin, mitä eri päästövähennystoimet maksavat vältettyä hiilidioksiditonnia kohti.

Ajankohtaisen esimerkin hämäräksi jäävästä kustannusvastaavuudesta muodostaa se, miten voidaan toimia, jos rakennukselle asetettu hiilipäästöraja ylittyy. Asia on hankala, sillä rakennuksen hiilipäästöä ei pysty käytännössä millään toimilla pienentämään jälkikäteen.

Yksi mahdollisuus olisi ylityksen korvaaminen hyvitysmaksulla. Maksun suuruus määräytyisi luonnollisesti EU:n päästökaupan mukaan.

Miten suureksi hyvitysmaksu tulisi? Laskelma on yksinkertainen. Jos otetaan tarkasteluun suuri kahden hiilidioksidikilon ylitys lämmitetylle neliömetrille vuodessa, tämä tarkoittaisi 50 vuoden tarkastelujakson aikana 0,1 tonnin hiilidioksidipäästöä neliömetrille. Hiilidioksiditonnin maksaessa päästökaupassa noin 90 euroa hyvitysmaksua kertyisi asuinneliömetreille jyvitettynä noin 10 euron verran. Keskikokoisessa asunnossa puhuttaisiin siis noin 500 euron maksusta. Isosta päästöylityksestä maksettavan hyvityssumman mitättömyys hämmästyttää, ja laittaa myös miettimään rakentamisen vähähiilisyystoimien kustannustehokkuutta.

Rakennusalan vähähiilisyystoimien tehokkuudesta on mahdollista löytää muitakin tietoja. Yksi esimerkki on Helsingin kaupungin Kuninkaantammen alueelle rakennuttama asuinkerrostalokohde, jossa tehtiin vuonna 2018 mahdollisimman identtiset rakennusmassat betonista ja puusta näiden päästöerojen selvittämiseksi.

VTT:n mukaan puukerrostalojen hiilijalanjälki oli 95 kilogrammaa neliötä kohti pienempi kuin perusbetonista tehtyjen kerrostalojen. Vähähiilistä betonia ei silloin vielä käytetty. Silloisen ARA:n mukaan puukerrostalojen hyväksytyt rakennuskustannukset olivat 253 euroa neliölle suuremmat kuin betonisten verrokkien. Tämän perusteella puurakentamisella säästetyn hiilidioksiditonnin hinnaksi tuli Kuninkaantammessa yli 2.600 euroa.

Uusin havainto aiheen tiimoilta on Koskelan raitiovaunuvarikon rakentaminen. Urakoitsijana toimineen Skanska Infran mukaan kohteessa on käytetty vähähiilistä betonia noin 25.000 kuutiometriä ja säästetty hiilidioksidipäästöjä lähes 2.000 tonnia. Säästetty hiilidioksiditonni on tullut urakoitsijan mukaan maksamaan 68 euroa.

Rakennusalan päästövähennystoimien hintahaarukka vaikuttaisi olevan valtava. Kannattaa siis selvittää, mitä säästetty hiilidioksiditonni maksaa.