Helsingin Sanomat on tällä viikolla ansiokkaasti käsitellyt rakennusmateriaalien kohtelua ympäristöministeriön säädösvalmistelussa. Yhden rakennusmateriaalin lobbarin palkkaaminen koko alan sääntelyä valmistelevan ministeriön palkkalistoille tarjosi jälleen uuden näkökulman tuttuun aiheeseen.
Ministeri Tiilikainen vastasi julkiseen haasteeseemme. Hän vakuutti, että kyse ei ole puumateriaalin suosimisesta, vaan sen tuomisesta betonin kanssa ”samalle viivalle”. Asiat näyttävät siis ministeriön sisällä kovasti erilaiselta, kuin täällä ulkopuolella. Ministeriön puulobbari tietysti lobbaa puuta, eikä se millään muotoa vastaa tavoitetta samalla viivalla olosta.
Nyt on oltava hyvin tarkkana jatkossa. Seuraavaksi pääsemme arvioimaan materiaalineutraalia valmistelua lähes nollaenergiarakentamista koskevan lakiesityksen kohta puolin valmistuessa. Hyvä suomalainen virkamiesvalmistelu ei siinä tai muussa työssä saa vaarantua suhdanneherkkien poliittisten virtausten myötä. Rakennusala tarvitsee materiaalineutraalia sääntelyä, jota ohjaavat faktat, eivät mielipiteet.
Samalta viivalta ponnistaminen on juuri se tavoite, jota suomalaiset kivirakentajat ovat pyrkineet vuosikausia turvaamaan perustelluista syistä. Suomalainen asuja tietää itse missä ja miten hän haluaa asua ja rakennuttajat sekä suunnittelijat luovat tähän mahdollisuuden. Suomeen siis rakennetaan sellaisia taloja, joihin kohdistuu kysyntää. Pidetään samasta viivasta edelleen kiinni, ministeri Tiilikainen, se kantaa pidemmälle kuin politiikan maksimissaan vaalikauden mittaiset valinnat.
