Puolustusministeri Jussi Niinistö kertoi Helsingin Sanomissa, että hallitus ei olekaan luopumassa väestönsuojien rakentamisvelvoitteesta. Syynä on maan turvallisuustilanteen muuttuminen. Linja on kaukonäköinen, koska kerran lopetettua väestönsuojien rakentamista on erittäin vaikea ja kallista käynnistää uudelleen, mikäli tarve sille syntyy.
Väestönsuojien rakentamisesta luopuminen oli päätynyt hallitusohjelmaan osaksi ns. norminpurkua. Hallituksen tavoitteena lienee ollut rakentamisen kustannusten ja siten asumisen hinnan alentaminen. Tähän ongelmaan väestönsuojarakentamisesta luopuminen on kuitenkin erittäin heikko lääke. Väestönsuojan rakentaminen nostaa asuntorakentamisen kustannuksia vain noin 25-30 euroa huoneistoneliöltä, eli korkeintaan yhden prosentin verran. Tällainen muutos tuskin näkyy asuntojen hinnassa.
Jos asuntorakentamisen kustannuksiin haluttaisiin radikaali muutos, tulisi väestönsuojien sijasta puuttua pysäköintiratkaisuihin (luokkaa 500 €/as-m2) taikka rakennuksen ulkonäkö- tai esteettömyysvaatimuksiin (molemmat noin 150 €/as-m2). Vielä näitäkin suurempi vaikutus on etenkin kasvukeskuksissa tontin hinnalla, johon kunnilla on suora vaikutusmahdollisuus. Huomattava on myös, että markkinataloudessa asuntojen hinnanmuodostus riippuu monesta muustakin seikasta kuin rakentamisen kustannuksista.
Käsitykseni mukaan yksi syy siihen, miksi väestönsuojarakentamisesta halutaan luopua on se, että suojien rakentaminen ”syö kerrosalaa”, eli vähentää myytävien asuntoneliöiden määrää. Tätä taustaa vasten on ymmärrettävää, että väestönsuoja on asuntorakennuttajalle vähemmän mieluisa asia. Kerrosalakysymys on kuitenkin melko yksinkertaisesti ratkaistavissa muuttamalla kerrosalan laskentasääntöjä niin, että väestönsuojan pinta-alaa ei lasketa kerrosalaan. Tämän muutoksen myötä väestönsuoja muuttuisi positiiviseksi asiaksi. Maa saa suojatilat poikkeusoloja varten ilman yhteiskunnan varoja, ja asukkaat heille välttämättömät varastotilat todella edullisesti.
