Helsingin Sanomat käsitteli rakennusten energiatehokkuutta 30.11.2021 julkaistussa jutussaan ”Moni uusi puutalo tuhlaa energiaa”. Kirjoituksessa viitataan Rakennusteollisuuden teettämään selvitykseen, jonka mukaan säädösten mukaan rakennetun massiivipuukerrostalon lämmityslasku on kaksinkertainen verrattuna betoniseinäiseen rakennukseen.
Talvipakkasten alkaessa, sähkön hinnan ollessa korkealla aihe on erittäin ajankohtainen, ja on hyvä että sitä avataan julkisuudessa. Puurakentamista on perinteisesti käsitelty lähinnä osana ilmastokeskustelua, ja vähemmälle huomiolle ovat jääneet energiatehokkuuteen ja sitä kautta asumisen hintaan liittyvät kysymykset, joita HS nyt nosti esille. Tämä näkökulma on kuitenkin tärkeä, sillä korkeat lämmityskulut tuntuvat kipeästi kuluttajien kukkarossa, minkä lisäksi energiasyöppö rakennus on myös ympäristönäkökulmasta epäedullinen.
Puurakentamista on viime vuosina suosittu voimakkaasti julkisessa rakentamisessa, mikä näkyy nykyisissä rakentamismääräyksissä. Massiivipuusta eli hirrestä tai esimerkiksi clt-levystä rakennetun seinän lämpöhukkaa ilmaiseva U-arvo saa olla huomattavasti suurempi kuin muiden seinätyyppien. Lisäksi alle 150 neliön kokoisen massiivipuutalon energiatehokkuus saa olla 20 prosenttia heikompi kuin muissa vastaavan kokoisissa taloissa; kerrostaloissa ja muissa rakennuksissa helpotusprosentti on kymmenen. Helpotukset on annettu Ympäristöministeriön asetuksessa uuden rakennuksen energiatehokkuudesta pykälissä 4 ja 24.
Erilaiset pelisäännöt eri materiaaleille luovat epäterveen kilpailutilanteen markkinoille. Tuloksena syntyy kasvavassa määrin rakennuksia, joiden käytön aikainen energiankulutus on tarpeettoman korkea. Maksumiehiksi joutuvat näiden talojen asukkaat, ja julkisten tilojen kohdalla kunnat – viime kädessä siis veronmaksajat. Isommassa kuvassa kyse on myös kuluttajien ostovoimasta ja yhteiskunnan toimivuudesta, sillä mitä enemmän rahaa kuluu asumiseen, sitä vähemmän sitä on mahdollista käyttää muuhun.
Onkin syytä pohtia tilanteen mielekkyyttä. Hallituksen tavoitteena on, että kaikista julkisista rakennuksista 45 prosenttia rakennettaisiin puusta vuoteen 2025 mennessä. Mikä on todellinen hintalappu tämän tavoitteen toteutumiselle ja olemmeko valmiit sen maksamaan?
Vaikka sähkö tulevaisuudessa vihertyy, sitä ei silti kannata tuhlata. Päästöttömälle sähkölle kyllä riittää yhteiskunnassa ottajia, joten on helppo ennustaa, etteivät hinnat tule ainakaan laskemaan. Kotiensa lämmityksestä maksavien kuluttajien kannalta energiatehokas rakentaminen on siis tärkeää myös jatkossa.
Markkinoilla on tilaa sekä kivi- että puurakentamiselle, ja energiatehokas rakentaminen on mahdollista kaikilla materiaaleilla. Esimerkiksi massiivipuuseinien kunnolliselle lämmöneristämiselle ei ole olemassa minkäänlaista teknistä estettä. Tehokas eristäminen kuitenkin maksaa, joten niin kauan kuin sitä ei virallisesti vaadita, on selvää, että houkutus tehdä työ puolivillaisesti vie helposti voiton.
Jos halutaan päästä parhaaseen lopputulokseen, on rima asetettava kaikille toimijoille yhtä korkealle. Samat säännöt ja laatuvaatimukset materiaaliin katsomatta synnyttävät laadukkaita ja ympäristöystävällisiä rakennuksia, joissa ihmisillä on varaa asua.
