Ryhmä Keskustan kansanedustajia on tehnyt ministeri Multalalle kirjallisen kysymyksen liittyen hallituksen toimiin puurakentamisen tukemiseksi. Ministeri antoi jo virallisen vastauksensa kysymykseen, mutta kilpailevan materiaalin puolestapuhujan teki silti vielä mieli laatia kysymykseen rinnakkainen, epävirallinen vastaus ja lyhyt kommentaari.
Ensimmäiseksi on todettava, että rakennetun ympäristön tuottamien ilmastopäästöjen osuutta ei ole järkevää ottaa pohjaksi arvioitaessa puurakentamisen säästöpotentiaalia, vaikka Metsäbiotalouden tiedepaneeli näyttäisi kysymyksen mukaan niin tehneenkin. Rakennetun ympäristön ilmastopäästöt (14,5 Mt/v) kertyvät nimittäin valtaosin olemassa olevan rakennuskannan energiankäytöstä (9,3 Mt/v), ja siihen puurakentamisella ei luonnollisestikaan voida vaikuttaa mitenkään. Kysymyksessä esitetty Tiedepaneelin näkemys puurakentamisen mahdollistamasta 11 prosentin säästöstä suhteessa rakennetun ympäristön kokonaispäästöön tarkoittaisi karkeasti, että kaikki betonirakenteiset rakennukset jätettäisiin kaikkine niiden sisältämine muine materiaaleineenkin rakentamatta, eikä tilalle tehtäisi mistään materiaalista mitään (lukujen lähde: Rakennusteollisuus RT:n tiekartta kohti vähähiilisyyttä vuodelta 2024). Tämä tilanne on ymmärrettävästi täysin mahdoton, jopa hyvin pitkälläkin aikavälillä.
Vähähiiliset betonituotteet ovat jo arkipäivää
Mitä tulee talonrakentamisen ilmastovaikutuksiin, tiedepaneelilta kuten myös kysyjiltä itseltään vaikuttaisi jääneen huomaamatta, että markkinoilla on toinen toistaan vähähiilisempiä betonituotteita. Näitä hyödyntämällä on mahdollista rakentaa jopa pienemmän hiilijalanjäljen omaava kerrostalo kuin puusta konsanaan.
Kysymyksen mukaan puun käyttöä rakentamisessa voidaan lisätä ilman metsien hakkuumäärien kasvattamista. Tämä on eittämättä totta, sillä jopa 80 prosenttia Suomessa tuotettavasta sahatavarasta päätyy vientiin. Kotimaassa käytetystä puusta jäisivät kuitenkin vientitulot saamatta, koska puurakentaminen korvaa niin ikään kotimaisista materiaaleista tehtävää betonirakentamista. Mitä tulee puun käyttökohteisiin, tämän linjaavat isossa kuvassa teolliset investoinnit. Nämä ovat suuntautuneet jo pitkään lähes yksinomaan sellun tuotannon ja puun energiakäytön lisäämiseen, eivät rakennusmateriaalien kehittämiseen.
Mitä tulee kysyjien peräänkuuluttamiin tiukempiin rakennusten hiilijalanjäljen raja-arvoihin, niitä on jo tiedossa. Esimerkiksi kerrostalojen hiilijalanjälkiraja alenee peräti neljänneksellä jo vuoden 2029 alusta lukien. Betoniteollisuus toivottaa nämä tiukentuvat raja-arvot tervetulleiksi, sillä vähähiiliset betonituotteet ovat sitä kilpailukykyisempiä, mitä alemmas päästörajat vedetään. Lisäksi kannattaa huomata, että erittäin vähäpäästöinen, hiilidioksidin talteenottoon perustuvan sementin ja siitä valmistettavan betonin käyttö on aivan nurkan takana. Norjassa tällaista vähäpäästöistä sementtiä on jo saatavilla, ja Itämeren altaan ympärille on luvassa lukuisia vastaavia tehdasinvestointeja. Epäilemättä ennen pitkää myös Suomeen.
Monimutkaiset rakennukset tulevat omistajilleen kalliiksi
Kysyjät esittävät eri materiaaleja yhdistelevää hybridirakentamista ratkaisuksi puun käytön lisäämiselle. Tämä kuulostaa ajatuksena hyvältä, mutta ei ikävä kyllä tarjoa todellisuudessa juurikaan uutta. Rakennusalalla on nimittäin kautta aikojen pyritty löytämään yhä toimivampia ja kustannustehokkaampia tapoja yhdistellä erilaisia materiaaleja. Esimerkkeinä tuloksista voi mainita vaikka teräsbetonin, naulalevyristikon ja teräsohutlevypintaisen sandwich-paneelin, jotka ovat kaikki todella laajassa käytössä. Siksi ei ole olemassa taikasauvaa, jonka avulla olisi mahdollista löytää helposti kokonaan uusia, merkittäviä tapoja yhdistellä puuta muihin materiaaleihin.
On hyvä myös huomata, että rakennukset ovat poikkeuksetta yhdistelmä lukuisia eri materiaaleja, kutakin omien vahvuuksiensa mukaan hyödynnettynä.
Hybridirakentamiseen eli uusiin materiaaliyhdistelmiin liittyy myös se tosiseikka, että rakennusten ei tulisi olla kovin monimutkaisia. Mitä mutkikkaampia rakenteita ja materiaaliyhdistelmiä käytämme, sitä ongelmallisempaa on rakennusten kunnon seuranta, ylläpitäminen ja korjaaminen. Kokemukset ovat osoittaneet, että monimutkaiset rakennukset tulevat monesti omistajilleen kalliiksi ja niiden käyttöikä jää lyhyeksi ongelmallisen ylläpidon ja kalliiksi tulevien korjausten takia.
Rakentamismääräysten muuttaminen puurakentamista suosivaksi heikentäisi asumisen laatua
Kirjallisen kysymyksen esittäjien toive rakentamismääräysten muuttamisesta puurakentamista suosiviksi tuskin saa laajaa kannatusta kansalaisten piirissä. Se tarkoittaisi nimittäin huonomman ääneneristyksen tuomia meluisampia koteja, sen myötä huonompia yöunia sekä heikentyneestä paloturvallisuudesta johtuvia mittavampia omaisuus- ja henkilövahinkoja. On vaikea mieltää, että nämä muutokset olisivat eduksi edes puurakentamista harjoittaville yrityksille ainakaan pidemmässä juoksussa.
Lopuksi tekee mieli todeta, että metsäteollisuus on Suomessa jättimäinen teollisuudenala. Pelkästään sen muutaman suurimman yrityksen vuosittainen liikevoitto on normaalisuhdanteessa moninkertainen koko suomalaisen betoniteollisuuden yhteenlaskettuun liikevaihtoon nähden. Siksi voi kummastella, miksi vakavaa rahapulaa potevan valtion pitäisi perustaa puurakentamisen osaamiskeskus. Miksi alan jättiyritykset eivät saa sellaista aikaan omin neuvoin? Syntyy vaikutelma, että puurakentamisen vallankumoukseen uskovat enää poliitikot, ei edes puurakentamisala itse.
