Suomen tavoite hiilineutraaliudesta vuoteen 2035 mennessä koskettaa kaikkia yhteiskunnan toimialoja, eikä rakentaminen ole poikkeus.
Rakennusala on aktiivisesti mukana työssä hiilineutraaliustavoitteen saavuttamiseksi. Osana tätä työtä Rakennusteollisuus RT laatii yhdessä sidosryhmien ja ympäristöministeriön kanssa Vähähiilinen rakennusteollisuus 2035 -tiekartan, tavoitteena löytää keinoja päästöjen tehokkaaseen vähentämiseen rakennetussa ympäristössä.
Rakennusalan rooli hiilineutraaliustavoitteiden saavuttamisessa on keskeinen, sillä Suomen hiilijalanjäljestä yli kolmannes aiheutuu rakennuksista ja rakentamisesta.
Tiekarttatyöhön liittyen julkaistiin maaliskuun lopussa Rakennusteollisuus RT:n teettämä, Gaia Consulting Oy:n toteuttama taustaraportti, joka auttaa hahmottamaan rakennetun ympäristön hiilijalanjäljen muodostumista ja eri osa-alueiden kuten rakennusten energiankulutuksen, materiaalituotannon ja infran välisiä mittasuhteita.
Rakennetun ympäristön hiilijalanjäljen nykytilaa tarkasteltaessa huomionarvoista on, että selvästi suurin osuus – n. 85 prosenttia – mainitusta hiilijalanjäljestä liittyy rakennusten käyttövaiheen energiankulutukseen, mm. lämmitykseen ja sähkönkulutukseen. Rakennusvaiheen ja rakennusmateriaalien osuus on huomattavasti pienempi: esimerkiksi betonirakennusten hiilijalanjälki on selvästi alle 10 prosenttia rakennetun ympäristön kokonaishiilijalanjäljestä.
Rakennusmateriaalien aiheuttamien päästöjen verrattain pieni osuus rakennuksen hiilijalanjäljestä ei toki tarkoita sitä, etteikö myös materiaalipuolella olisi tärkeä etsiä vähäpäästöisempiä ratkaisuja. Tätä työtä tehdään jatkuvasti ja hyvin tuloksin: esimerkkinä kivirakentamisen uusista innovaatioista mainittakoon vaikkapa vihreä betoni, jonka valmistamisessa käytetään hiilidioksidivapaita seosaineita.
Kokonaiskuva ja eri osa-alueiden painoarvo on kuitenkin tärkeä ymmärtää, kun pohditaan keinoja ja toimenpiteitä, joilla hiilineutraaliustavoitteet tehokkaimmin saavutetaan.
Rakennusten käytönaikaisen energiankulutuksen muodostaessa merkittävästi suuremman osuuden hiilijalanjäljestä kuin muiden tarkasteltujen sektoreiden, on tiekarttatyössä perusteltua kiinnittää erityistä huomiota tähän kokonaisuuteen. Merkitystä on niin käytetyn energian tuotantotavoilla kuin rakennusten energiatehokkuudella. Ympäristöystävällisempien energiamuotojen suosimisen ohella on sekä uudisrakentamisessa että olemassa olevan rakennuskannan kohdalla syytä panostaa energiatehokkuuden parantamiseen.
Tiekarttatyön on määrä tarjota lainsäätäjille uutta näkökulmaa politiikanteon perustaksi. Tuoreen raportin tiedot palvelevat tätä tarkoitusta. Mitä selkeämpi kuva tämän päivän ja tulevaisuuden haasteista onnistutaan muodostamaan, sen tehokkaammin pystytään kohdentamaan toimenpiteet niiden ratkaisemiseksi.
