Keskustelu rakentamisen ja rakennusmateriaalien ympäristö- ja ilmastovaikutuksista syventyy valitettavan harvoin pinnan alla kuplivaan kehitystyöhön. Vanhat poterot kun ovat mukava paikka istua ja kertoa ennestään tuttu mielipide. Parempaa keskustelua tulisi kuitenkin varmasti, jos katsottaisiin missä itse asiassa kehityksessä jo kuljetaan.
Pariisin ilmastohuippukokous pidettiin ja ensivaiheen kommentit ratkaisusta ovat olleet ylitsevuotavan positiivisia. Lähes kaikki maailman maat ovat nyt mukana sopimuksessa, joka asetti kunnianhimoisia tavoitteita. Toimenpiteitä edellytetään sekä kehittyneiltä että kehittyviltä mailta. Murroksesta kuljetaan yli yhteistyössä, niin maiden kuin yksittäisten yhteiskuntien toimijoiden näkövinkkelistä.
Kivirakentamisessa on pitkäjänteisesti panostettu ympäristövaikutuksiin liittyvään kehitystyöhön. Tämä on tärkeää rakennusten käytön osuuden ollessa esimerkiksi EU:n kaikista hiilidioksidipäästöistä 36 % ja energiankulutuksesta 40 %. Vahvistumassa oleva tarkastelutapa, joka ottaa huomioon koko rakennuksen elinkaaren, korostaa kiviainespohjaisen rakentamisen erinomaisuutta. Erityisesti kestävyys ja energiatehokkuus tekevät siitä tämän ajan ja tulevaisuuden rakennusmateriaalin.
Paikallinen on ilmastoystävällistä ja kivi on hyvin paikallinen materiaali. Suomi on tästä hyvä esimerkki. Kun esimerkiksi puurakentamisessa tunnutaan käytettävän runsain mitoin ulkomailta tuotavaa puuta, on kiviainespohjainen rakentaminen tukevasti kotimaista. Jatkuvasti kehittyvä kivirakentaminen pääseekin kehitystyön myötä jo nyt huomattaviin energiankulutuksen vähennyksiin. Voidaan puhua yli 20 %:n erosta vanhaan. Vaikka erotus olisi huomattavastikin pienempi, sillä on vaikutusta, koska hyöty kestää koko kivitalon pitkän elinkaaren ajan. Rakentaminen on vahvasti mukana ilmastotalkoissa.
