Kysyimme vaikuttajilta uutiskirjeessämme, että käydäänkö Suomen kunnissa elinvoimakeskustelua. Pyysimme myös esimerkkejä. Pidämme tärkeänä, että aluehallinto- ja sote-uudistuksen myötä muuttuvassa kuntien työkentässä korostuisi aiempaa enemmän elinvoimatyö ja osana sitä rakentaminen sekä kaavoittaminen.
Kyllä keskustelua käydään, vaikkakin se kovasti vaihtelee kunnasta toiseen. Liikenteen ja rakentamisen yhteys palveluihin ja elinvoimaan on selvä. Isona uuden ajan kunnan tukijalkana nähdään luonnollisesti myös koulutus. Hyvä varhaiskasvatus ja peruskoulutus tukevat suoraan kunnan elinvoimaisuutta ja houkuttelevat uusia asukkaita.
Hieman kauempaa rakentamista seuraavien mielestä koulutus ja nimenomaan perusopetus tulee jatkossa korostumaan. Näin vastasi suurin osa ryhmästä. Seuraavaksi tärkeimpänä nähtiin kuitenkin kaavoitus, jota seurasi varhaiskasvatus. Kaikki ovat helposti ymmärrettäviä, lähelle omaa arkea tulevia teemoja.
Toimialamme sisältä tai läheltä katsoen kaavoitus nousee keskeisimmäksi, seuraavina rakennusten ja infran rakennuttaminen sekä perusopetus. Linjassa ollaan, vaikka merkityksellisyydessä eroja nähdäänkin. Asiat myös limittyvät voimakkaasti, pitäähän koulukin rakentaa sopivasti kaavoitetulle tontille.
Huolestuttaviakin signaaleja tuli esiin vastauksissa. Joku näki elinvoimakeskustelun rajautuvan virkamiesten väliseen mietintään, päättäjät ja kuntalaiset sivuuttaen. Toinen vastasi, että keskustelua kyllä käydään mutta hieman asian sivusta. Vahvasti rakentamiseen liittyvinä ja painoarvoltaan kasvavina asioina nostettiin esille matkailu ja liikenne. Ilman tiestöä eivät liiku ihmiset, tuotteet eivätkä palvelut.
Pienen kyselymme tulokset voi summata siten, että elinvoimakeskustelu on käynnissä Suomen kunnissa. Varaa on kuitenkin lisätä sekä avata sitä päättäjien ja kuntalaisten vuorovaikutukselle. Elinvoimainen kunta rakennetaan yhdessä ja uuden ajan kunnassa tämä tehtävä on entistä painavampi.
