Koronavirus on muuttanut yhteiskuntaamme ennennäkemättömällä tavalla ja nopeudella. Vielä kuukausi sitten tuskin kukaan olisi voinut aavistellakaan koulujen ja ravintoloiden sulkemisia ja mittavia liikkumisen rajoituksia Suomessa. Saati sitä, että Etelä-Euroopassa virustartuntaan kuolee päivittäin tuhansittain ihmisiä. Mittakaavaa Italian ja Espanjan kuolemantapausten suhteen antaa se, että pahimmillaan koronavirus kaksinkertaisti noissa maissa kuolleisuuden valtakunnantason normaalista, vaikka tautitapaukset keskittyvät vain pienelle alueelle.
Koronaepidemia on tragedia paitsi kuolleiden omaisille, myös työpaikkansa menettäneille. Myös karanteenia vastaavissa olosuhteissa pysyttelemään joutuvat vanhukset ja muiden riskiryhmien edustajat ovat kovilla. Yksinäisyys koettelee pitkittyessään etenkin vanhusväestöä. Tällä haavaa näyttää, että poikkeustoimia ei päästä purkamaan vielä hetkeen.
Kansantalouden kannalta merkittävin riskiryhmä ovat yritykset. Eturintamassa on matkailu- ja ravintola-ala sekä sen palveluntarjoajat. Myös henkilöliikenne niiaa, niin maalla kuin ilmassa. Monet tuontikomponenttien varassa toimivat alat ovat myös ongelmissa. Liikevaihdon pudotessa kiven lailla liiketoiminta kriisiytyy muutamassa viikossa. Yritysuhreja alkaa tulla ja työpaikkoja sekä verotuloja häviää pysyvästi, ellei yhteiskunta riennä kukkaronsa kanssa hätiin nopeasti.
Samaan aikaan monet alat ovat päässeet melko vähällä. Rakentaminen jatkuu lähes normaalisti, ainakin toistaiseksi. Ongelmat ovat liittyneet ensikädessä työvoiman saatavuuteen, kun koulujen sulkeminen on sitonut koululaisten vanhempia kotiin ja ulkomainen työvoima on jäänyt osin rajojen taakse. Ainakaan betoniteollisuudessa tarvikepula ei ole juuri tullut tuotannon pullonkaulaksi.
Lienee kuitenkin selvää, että epävarmassa taloustilanteessa terveetkin yritykset jarruttavat investointejaan. Keskeneräiset kohteet rakennetaan valmiiksi, mutta sijoittajavetoisia rakennushankkeita lähtee jatkossa selvästi hitaammin liikkeelle. Otaksuttavasti myös valtion ja kuntien toteuttamia hankkeita jäädytetään tulevaisuudessa rahapulan takia. Vaikka poliittista tahtoa olisikin, elvytysvaraa rakentamiseen ei välttämättä riitä finanssikriisin tapaan, kun valtionvelka nousee pakollisista tukitoimista johtuen muutenkin aivan uusiin ulottuvuuksiin.
Rakennusteollisuus RT on kuvannut suhdannetta ennen koronakriisiä toteamalla, että ”rakentaminen sinnittelee hyvin”. Niin se tekee vieläkin, mutta hyvä kysymys on, kuinka kauan.
Ratkaisevaa lienee se, miten pahoin korona pääsee vaurioittamaan Yhdysvaltoja. Jos jenkit epäonnistuvat ennakointitoimissaan, virus voi ajaa maan kaaokseen. Sen seuraukset tuntuvat koko maailmantaloudessa varsinkin, kun maailman toisen talousmahdin Kiinan talousluvut ovat jo nyt erittäin rumia. Jos maailmantalous sakkaa, vientivetoiseen talouteen perustuva yhteiskuntamme ajautunee myös taloudellisesti erittäin ahtaalle.
Toisaalta, kaupungistuminen tuskin keskeytyy. Asuntoja ja erilaisia liike- ja palvelurakennuksia tarvitaan jatkossakin. Myös muuttotappioalueilla yhteiskunnan palveluverkkoa joudutaan säästösyistä uudistamaan, mikä tarkoittaa usein tarvetta uusille kouluille ja muille palvelurakennuksille.
Rakentamisen vahvuus on, että alamme kykenee tarjoamaan ratkaisuja myös yhteiskunnan säästötarpeisiin. Uudessa koulussa tai sairaalassa voidaan pyörittää toimintaa niin paljon tehokkaammin, että säästöillä voidaan kattaa isojakin rakennusinvestointeja.
Toivokaamme, että RT:n ennuste rakentamisen sinnittelemisestä pätee vielä pitkään.
