Rakentamisen toimialalla käytetään vuosittain merkittäviä määriä materiaaleja. Kiertotalouden näkökulmasta tässä piilee valtava potentiaali, jonka ala itse hyvin tiedostaa. Yrityksillä on vahva halu säästää luonnonvaroja ja lisätä materiaalien tehokasta kierrätystä ja uusiokäyttöä, mutta sääntelyyn liittyvät haasteet tuovat mutkia matkaan.
Vaikka kiertotalouden edistäminen on myös poliittisten päättäjien agendalla ja sen tärkeydestä varmasti kaikki ovat teoriassa yhtä mieltä, on käytännön puolella paljon tehtävää prosessien sujuvoittamiseksi. Kaupungit voisivat erilaisin ohjauskeinoin edistää kiertotaloutta rakennushankkeissaan ja muuttaa materiaalien käytön tapoja kestävämpään suuntaan, mutta näin ei vielä riittävässä määrin tapahdu. Taustalla on nykyinen lainsäädäntö, jota tulkitaan monissa kunnissa hyvin tiukasti, eikä uusia kiertotalousratkaisuja virheiden pelossa helposti hyväksytä.
Koska lainsäädäntö ei määritä käytännön kiertotalousratkaisuja, kunnilta puuttuvat yhteiset raamit ja selkänoja omien päätöstensä tueksi. Materiaali- ja tuotetason lainsäädäntö asettaa samat vaatimukset käytetyille ja uusille tuotteille, mikä tarkoittaa sitä, että käytettyjen tuotteiden kelpoisuus uudessa käyttötarkoituksessa on voitava todentaa. Todentamisprosessi on täysin ymmärrettävä, koska uusiotuotteita käytettäessäkin kestävyys, terveellisyys ja turvallisuus on varmennettava, mutta koska yhteiset, selkeät vaatimukset puuttuvat, ei uusiotuotteita usein valita, vaikka ne olisivat täysin käyttökelpoisia.
Usein kiertotaloudesta puhuttaessa haetaan tuotteelle käyttöä entistä vastaavassa roolissa ja muun tyyppinen käyttö katsotaan jollain tapaa huonommaksi. Tällainen ajattelu rajoittaa tuotteiden uudelleen hyödyntämistä.
Kiertotalouden kokonaisuuteen liittyvät myös rakennusten käyttötarkoituksen muutokset. Usein rakennuksen muokkaaminen uudenlaista käyttöä varten olisi kestävämpi ratkaisu kuin kokonaan uuden rakentaminen, mutta haasteita liittyy tähänkin: käyttötarkoitukset määritellään kaavassa tiukasti, ja kaavamuutokset ovat pitkiä ja kankeita prosesseja. Samalla rakennukseen kohdistuvat vaatimukset kasvavat, sillä uuteen käyttötarkoitukseen muunneltuun rakennukseen sovelletaan uuden rakennuksen määräyksiä.
Sääntelyn haasteet ovat siis monet, ja niiden ratkomiseen tarvitaan päättäjiltä ymmärrystä rakentamisen ja kiertotalouden suuresta kuvasta sekä tahtoa konkreettisiin uudistuksiin. Yritykset voivat osaltaan vaikuttaa tuomalla esiin nykyisiä epäkohtia ja ehdottamalla ratkaisuja omista lähtökohdistaan.
Rakentamisen kiertotalous on monien mahdollisuuksien kokonaisuus. Materiaalien uudelleenkäytön ja kierrätyksen ohella siihen kuuluvat muun muassa säilyttävä korjausrakentaminen, muuntojoustava rakentaminen ja rakennusten suunnittelu siten, että ne voidaan aikanaan purkaa uudelleenkäytettäviksi. Jos kaikki nämä osa-alueet saadaan toimimaan sujuvasti, säästöt ympäristölle ja myös taloudelle ovat huomattavat. Sitä kohti rakentamisen toimiala aktiivisesti ja monin keinoin pyrkii.
Kiertotaloutta edistävästä yhteistyöstä hyvänä esimerkkinä on keväällä 2021 käynnistynyt Tampereen yliopiston koordinoima ReCreate-tutkimushanke, jossa ovat mukana mm. Consolis Parma, Ramboll Finland, Umacon Oy, Liike Oy Arkkitehtistudio ja Skanska Talonrakennus. Hanke tutkii ja kehittää purettavien rakennusten betonielementeille uusia käyttötapoja uusien talojen rakentamisessa.
Toivottavasti rakennusteollisuuden kiertotaloustyö saa tulevaisuudessa myös nykyistä vahvemman päättäjien tuen toimivien ohjauskeinojen, kannustavan lainsäädännön ja sujuvampien prosessien muodossa. Se on koko yhteiskunnan ja yhteisen ympäristömme etu.
