Käväisin tuulettamassa korvieni väliä Safan, Arkkitehtuurimuseon, Arkkitehtuurin tiedotuskeskuksen ja Alvar Aalto -museon järjestämässä Arkkitehtuurin päivän seminaarissa, jonka teemana oli ”Koti kaikille”. Taisin olla osallistujista ainoa insinööri, joten tilaisuus soveltui henkiseen virkistäytymiseen mainiosti.
Tarkoituksenmukaisesti myöhäisiltapäivään ajoitetussa tilaisuudessa alustivat mm. maineikas ranskalainen asuntosuunnittelija, arkkitehti Jean-Philippe Vassal(Lacaton & Vassal Architects) sekä kotimaiset professorimme Riitta Nikula, Markku Hedman, Janne Pihlajaniemi ja Hannu Huttunen.
Vassalin esittelemissä näyttävissä töissä johtoajatuksena oli järjestää asukkaille mahdollisimman paljon monimuotoista ja -käyttöistä tilaa, kalustettavuutta, virikkeellisyyttä ja ylipäätään asumisen laatua. Siis mahdollisimman paljon vastinetta rahalle.
Vassal ei maininnut esityksessään yhtäkään rakennusmateriaalia nimeltä. Esitellyt rakennukset olivat betonirunkoisia, mutta niissä näkyi paljon myös muita materiaaleja, metallia, lasia ja puuta. Materiaalit eivät olleet oleellisia, vaan se, miten rakennus saatiin parhaiten palvelemaan käyttäjiään, siis asukkaita.
Myös suomalaiset asuntosuunnittelun ammattilaiset pitivät tiukasti saman linjan. Materiaalikysymykset eivät nousseet esille, vaan tärkeintä oli, miten erilaiset toteutustavat palvelevat käyttäjäänsä, siis asukasta, sekä toiminnallisesti että taloudellisesti. Toki myös kaupunkikuvalliset kysymykset olivat esillä, mutta silloinkaan ei nostettu esille materiaalikysymyksiä.
Tilaisuus loi uskoa siihen, että käytännön arkkitehti- ja rakennesuunnittelussa tavoitteena on saada toiminnallisesti ja taloudellisesti paras mahdollinen lopputulos. Se, mitä materiaaleja kulloinkin käytetään, riippuu siitä, miten hyvin ne palvelevat näitä tarkoitusperiä.
Yksinkertaista, ymmärrettävää ja toimivaa.
