Kohtuuhintaisen pientalorakentamisen tulppana on nimittäin kolme estettä, joihin poliittinen päättäjä kuitenkin voi halutessaan vaikuttaa. Ensimmäinen on vero-osuuden kasvu. Esimerkiksi omakotitalon rakentamiskustannuksista jopa 45 % maksetaan yhteiskunnalle veroina ja veroluonteisina maksuina. Näitä ovat varainsiirtovero, asioimismaksut, valvontakulut, palkkaamisen kulut kokonaisuudessaan sekä arvonlisäverot.
Toinen tekijä ovat asuntojen tai rakennustuotteiden hintojen nousua huomattavasti ripeämmin nousseet tonttihinnat. Hinnat määräytyvät markkinoilla, mutta tarjonnan lisääminen tapaa laskea hintoja. Omakotitonttien lisäkaavoittaminen on päättäjän kädessä oleva työkalu. Kaavoittaminen tulee myös tehdä tavalla, joka ei estä asukasta rakennuttamasta tai rakentamasta haluamalleen paikalle kodin haluamistaan materiaaleista.
Kolmas asia on rakentamisen kustannusten raju nousu. Vuodesta 2002 vuoteen 2013 pientalon rakentamiskustannukset nousivat nimellisesti ällistyttävät 85 %. Yhtenä merkittävänä tekijänä on kasvanut sääntely, koski se sitten energiatehokkuutta tai paloturvallisuuden kehittämistä. Yleisenä normitalkoiden aikana olisi hyvä kysyä myös tämän sääntelyn perään: onko suomalaisen rakentamisen sääntelytaakka jo liian raskas?
Politiikka on sanonnan mukaan tahdon asia. Vaalivuonna Suomessa esitetään paljon visioita ja unelmia paremmasta huomisesta. Toivottavasti poliittinen päättäjä ottaa huomioon myös suomalaisen asujan unelman pientaloasumisesta. Työkalut ovat valmiina, mutta nyt niitä pitäisi käyttää.
