Voimme saavuttaa vain sellaisia tavoitteita, jotka on selkeästi määritelty ja joiden edistymistä voidaan jollain tavalla arvioida. Jos siis aidosti haluamme vähähiilistää nykyistä ja tulevaa rakennuskantaamme, on tavoite nostettava selkeästi esiin jo hallitusohjelmassa.
Keskeinen toiveemme tulevissa eduskuntavaaleissa valittaville päättäjille onkin materiaali- ja teknologianeutraali lainsäädäntö sekä viranomaisohjaus, joilla rakennusalaa ohjattaisiin kohti vähäpäästöisyyttä. Toisin sanoen päättäjät määrittäisivät rakentamiseen liittyvät tavoitteet (kuten esimerkiksi rakentamisen hiilijalanjäljen ja rakennusten energiankulutuksen sallitun suuruuden) ja teollisuus saisi etsiä keinot terveessä kilpailuympäristössä.
Eikö näin sitten nykyisellään ole? Ei. Tällä hetkellä – ja jo useiden hallituskausien ajan – valtio on eri tavoin tukenut vain puurakentamista ja sivuuttanut muiden materiaalien potentiaalin. Perusteena on usein mainittu puun ympäristöystävällisyys, joka ei nykytiedon valossa kestä lähempää tarkastelua. Markkinoita vääristävälle tukipolitiikalle ei siten ole perusteita – sikäli kuin sille koskaan on ollutkaan. Puurakentamisen vaikutukselle ilmastonmuutoksen torjunnassa ei ole koskaan määritetty selkeitä tavoitteita, saati että sen vaikutuksia olisi mitattu. Vaikutukset ovat olleet täysin mielikuvatasolla.
Teknologia on kehittynyt suurin harppauksin ja uusia innovaatioita syntynyt, ja tänä päivänä lähes kaikista materiaaleista pystytään rakentamaan vähäpäästöisesti. Tähän tulisi myös yrityksiä tasapuolisesti kannustaa: siten teollisuuden kehittämismotivaatio pysyy yllä ja ympäristön kannalta aidosti parhaat tulokset syntyvät.
Kivipohjainen rakennusmateriaaliteollisuus on vahvasti sitoutunut yhteisiin ilmastotavoitteisiin. Yrityksillä on aito halu kantaa vastuuta ja kehittää toimintaansa entistä vähäpäästöisemmäksi, ja tässä on myös onnistuttu. Kivimateriaalit pärjäävät nykyisin vähähiilisyyden osalta mainiosti vertailussa muille materiaaleille, minkä lisäksi niillä on lukuisia hyviä ominaisuuksia, jotka eivät ole muilla keinoin korvattavissa. Esimerkiksi turvallisuudessa ja kustannustehokkuudessa ne ovat vertaansa vailla.
Toivomme, että tulevat päättäjät näkisivät reilun kilpailun merkityksen koko yhteiskunnan ja yhteisen ympäristömme kannalta parhaiden tulosten saavuttamiseksi. Kun uutta hallitusohjelmaa kirjoitetaan, tämän tulisi olla rakentamisen osalta ohjaava ajatus. Valtion tuki tulisi suunnata päästöjen vähentämiselle yleisesti, ei yksittäisille materiaaleille.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että puurakentamisen tuen tilalle tulisi nostaa vähähiilisen rakentamisen edistämisohjelma. Tämä asettaisi kaikki materiaalit samalle viivalle ja kannustaisi yrityksiä terveeseen keskinäiseen kilpailuun, tuottamaan parhaat, kustannustehokkaimmat sekä vaikuttavimmat ratkaisut yhteiskunnan ja ympäristön hyväksi.
Miksi hallitusohjelman kirjauksilla on niin paljon merkitystä? Siksi, että hallitusohjelma ohjaa hallituksen toimintaa seuraavien neljän vuoden ajan, ja kirjaukset myös jalkautuvat kuntiin erilaisina käytännön toimenpiteinä. Nyt nämä toimenpiteet keskittyvät puurakentamisen lisäämiseen, eivätkä välttämättä lainkaan kohdistu päästöihin. Tästä esimerkkeinä mainittakoon energiatehokkuusvaatimuksissa olevat helpotukset puurakenteille sekä kuntien puukaavat, joissa päästöistä ei ole minkäänlaista mainintaa.
