Kaupungistuminen Suomessa jatkuu. Väestön painopiste siirtyy etelään. Samalla muun muassa ympäristösyistä rakennetun ympäristön tiiviydestä on noussut tärkeä ja laajasti jaettu tavoite.
Asetelma muuttaa Suomea ja kaupunkikuvaamme vääjäämättä. Kasvukeskuksiin toteutettava täydennysrakentaminen tai raide- ja muun liikenteen solmukohtiin nouseva uusi rakennuskanta edellyttävät uudenlaista tekemistä.
Suomi tulee tässäkin kehityksessä muuta maailmaa perässä. Harvaan asuttu maa on kaupungistumisasteella mitaten, hieman arvioijasta riippuen, reippaasti esimerkiksi naapurimaa Ruotsia jäljessä. Suomen luvun ollessa noin 70 %, kulkee Ruotsi omalla kymmenluvullaan noin 85 %:ssa.
Miltä uusi rakentaminen ja toteutustavat sitten tulevat näyttämään? Suomeen tulee entistä enemmän – aluksi ehkä pilottimaisesti toteutettuja – kaupunkimaisia pientaloratkaisuja. Meille perinteisen joko kerros- tai omakotitalo -valinnan sijaan kuljemme kohti sekarakentamista. Tämä saattaa samalla edistää muitakin yhteiskuntapoliittisia tavoitteita.
Kaupungistumista vastaan ei tule taistella, eikä siitä tule maalata mörköjä seinälle. Se on väestöstä itsestään nouseva liike, johon on sopeuduttava. Suomessa se edellyttää ajattelun avartamista ja rohkeaa kokeilua. Kaupunkipolitiikka laajasti ajatellen onkin varmasti tulevien vuosikymmenten kuluessa myös politiikan keskiössä.
