Professori Aarno Ruusuvuoren suunnittelema kirkko ja seurakuntakeskus valmistuivat vuonna 1965 Espoon Tapiolan keskustaan. Arkkitehti Anna Ruusuvuoren suunnittelema kirkon laajennus valmistui vuonna 1992. Betonista rakennettu kaksikerroksinen kirkkorakennus on ulkoapäin muurien sulkema ja sen korkein osa on kuutiomainen kirkkosali. Rakennuksella ei ole selkeää pääjulkisivua. Rakennuskompleksiin kuuluvat sisäpihan toisistaan erottamina varsinainen kirkkosali, pienempi seurakuntasali, toimistotilat sekä kerhotilat. Huonetilat avautuvat lasiseinillä sisäpihalle. Tornia tai myöskään erillistä kellotornia ei ole.
Kuten useimmissa ikätovereissaan, oli viidenkymmenen vuoden ikään ehtineessä Tapiolan kirkossa todettu kosteusteknisiä ongelmia ja sen ilmanvaihtokin kaipasi kipeästi parantamista. Suurempaa peruskorjausta ryhdyttiin valmistelemaan jo vuonna 2012. Silloinen hankeselvitys sai kuitenkin voimakasta kritiikkiä Museovirastoilta suojelukysymyksiin liittyen. Vuosina 2019–2021 toteutettu peruskorjaus käynnistettiin tarveselvityksellä vuonna 2016 ja uudella hankesuunnitelmalla. Suojelua valvovana viranomaisena toimi Museovirasto.
Peruskorjaushanketta edeltävässä kuntotutkimuksessa raskaimmat rakennustekniset korjaus- ja uusimistarpeet löytyivät maanvastaisista rakenteista. Betonijulkisivujen kunto yllätti kuitenkin positiivisesti. Betonissa todettiin ikään nähden normaalia etenevää korroosiovauriota ja siihen liittyvää betonin lohkeilua. Kuntotutkimuksen perusteella ulkovaipan jäljellä olevaksi elinkaareksi arvioitiin noin noin 15–20 vuotta.
Peruskorjauksessa säilytettiin Ruusuvuoren alkuperäinen arkkitehtuuri
Toukokuussa 2020 kirkossa käynnistyneen korjausrakennushankkeen tavoitteena oli uusia kirkon rakenteita ja talotekniikkaa, kuten lämmitys-, viemäri-, vesijohto- ja ilmanvaihtojärjestelmät, ja kunnostaa laajennusosan toimisto- ja yhteiskäyttötilat. Kellareissa uusittiin 1960-luvun alapohjat sekä maanvastaisten seinärakenteiden sisäpuoliset rakennekerrokset. Kirkon sakraalitilat, eli sakasti, kirkkosali ja
kastekappeli, kuuluvat vaativimpaan olemassa olevaan SR1-suojeluluokkaan. Se tarkoittaa, että rakennuksen julkisivu, sisäpinnat ja kalusteet kuuluvat suojelun piiriin, eikä niitä saa muuttaa millään tavalla. Vanhalla puolella kaiken oli säilyttävä alkuperäisessä tilassaan kalusteita myöten.
Anna Ruusuvuoren suunnittelema, vuonna 1992 valmistunut kirkon laajennusosa kuului korjausrakennushankkeeseen, mutta ei ollut yhtä tiukasti suojeltu kuin kirkon vanha puoli. Laajennusosan puolella uusittiin muun muassa wc- ja keittiötilat, puuikkunat, lattiapinnoitteet sekä tiloja seurakuntalaisten kohtaamispaikaksi. Peruskorjauksessa tavoitteena oli säilyttää kirkon ulkoasu sellaisena, että suurinta osaa korjaustöistä ei erota paljaalla silmällä. Tilat säilytettiin pääsääntöisesti entisellään ja saman näköisinä kuin aiemminkin. Rakennus on peruskorjauksen jäljiltä rakennusfysikaalisesti toimiva, kunnossa ja käyttäjilleen terveellinen käyttää. Peruskorjaus valmistui vuonna 2021.
Kuva: Hannu Rytky
