Helsingin uudet vainajatilat otettiin käyttöön Malmin hautausmaalla viime toukokuussa. Rakennus on ainutlaatuinen sekä arkkitehtuuriltaan että toiminnoiltaan. Sinne keskitetään nyt Helsingissä kaikki hautaamista tai tuhkaamista odottavien vainajien lyhytaikainen säilyttäminen.
– Tilaajan tavoitteena oli laadukas arkkitehtuuri. Vainajille haluttiin arvokas välietappi ennen viimeistä leposijaa ja omaisille rauhallinen, kaunis tila viimeisten hyvästien jättöön. Toki kohteen toiminnalliset laatutavoitteet olivat myös korkeat, kertoo kohteen pääsuunnittelija, arkkitehti SAFA Riina Palva Verstas Arkkitehdeistä.
Yksiaineista ajattomuutta paikalla rakentaen
Vainajatilojen suunnittelijoille ja toteuttajille myönnettiin vuoden 2026 Kestävä kivitalo -palkinto. Palkintoa on jaettu jo vuodesta 1994. Se myönnetään yrityksille ja yhteisöille, jotka ovat osallistuneet laadukkaasti tiilestä ja betonista paikalla rakennettujen rakennusten toteutukseen. Riina Palvan mukaan kivirakenne olikin ensisijainen valinta jo suunnittelun alkuvaiheessa.
– Käsin muuratulla tiilirakenteella haluttiin saada aikaan ajaton ja ikiaikainen tunnelma. Rakennuksessa ollaan ajasta iäisyyteen siirtymisen äärellä. Ajattomuuden tavoittelu johti ajatukseen yksiaineisuudesta. Siksi julkisivuissa sekä sisätiloissa on käytetty samaa tiiltä seinissä ja samanväristä tiililaattaa lattiassa. Hyvästelyhuoneiden lattiat ja seinät on päällystetty travertiinilaatoilla, Palva kertoo.
Arkkitehtonisesti yhteinäinen kokonaisuus kahdella erilaisella osiolla
Metsää vasten nousee 19 metriä korkea säilytystorni, jossa on tilaa noin 300 vainajalle. Sen sijaan kadulle päin rakennus näyttäytyy pienimittakaavaisena ja paviljonkimaisena.
– Oli tärkeää, että rakennus näyttäytyisi helposti lähestyttävältä vierailijoille. Vainajasäilytyksen teollinen varastointijärjestelmä korkeine torneineen asettikin kaupunkikuvallisia haasteita, Palva toteaa.
Rakennuksen yksikerroksinen osa sisältää aulatilat, oleskelutilat omaisille sekä neljä hyvästelyhuonetta. Niistä kahdessa on mahdollisuus myös vainajan pesuun eli rakennus pystyy palvelemaan eri kulttuureista ja uskontoryhmistä tulevia ihmisiä. Palvan mukaan rakennuksen ulkoarkkitehtuuri ilmentää pysyvyyttä, tyyneyttä ja huolenpitoa.
– Käsin muuratut harmaat tiilijulkisivut tuovat tekstuuria ja syvyyttä, kun taas pehmeästi kaarevat muodot luovat rakennukselle lempeän luonteen. Ympäröivän puuston yläpuolelle kohoava torni toimii hiljaisena maamerkkinä hautausmaan maisemassa.
Sisätilojen kahdessa eri osassa on ikään kuin elävien ja kuolleiden puoli. Niiden keskellä on ulkovesiallas, joka jakaa rakennuksen näihin kahteen eri maailmaan.
– Vesi on rauhoittava, arvokas ja ikiaikainen elementti. Omaistaan hyvästelevä kulkee väreilevän veden vierestä, kun menee hyvästelyhuoneeseen ja tulee sieltä pois. Olen todella tyytyväinen rakennusprojektin lopputulokseen. Erityisesti minua ilahduttaa, kun altaan pinnalta väreilevä valo heijastuu tiiliseinille muodostaen alati muuttuvia kuvioita, niin kuin oli suunniteltukin, Riina Palva miettii.
Kestävyys ja tekninen toimivuus tärkeää
Projektijohtaja Kirsi Virtanen Helsingin kaupungilta muistuttaa, että tilaajan tavoitteena on ollut ennen kaikkea myös kestävä, teknisesti toimiva ja huollettava, tarkoitukseensa toimiva rakennus, joka sopii arvokkaaseen ympäristöön.
Samoilla linjoilla on projektipäällikkö Markus Kuussaari rakennuttajakonsulttina toimineesta A-Insinööreistä.
– Suunnittelun aikana yhteisissä tavoitteissa ovat korostuneet rakennuksen tekninen toimivuus ja soveltuvuus poikkeukselliseen käyttötarkoitukseen ottaen huomioon herkän aiheen. Rakennuksen tekniset vaatimukset niin rakennus- kuin talotekniikan osalta olivat osapuolille poikkeuksellisen haastavat ja osa haasteista ilmeni vasta rakennusvaiheessa. Yhteistyö tilaajan, urakoitsijoiden ja suunnittelijoiden kesken oli keskeisessä roolissa hankkeen onnistumisen kannalta, Kuussaari toteaa.
Vaativa kohde urakoitsijallekin
Vaativa rakennus oli näytön paikka myös urakoitsijalle. Pääurakoitsijana toiminut Peab saa kiitosta muilta osapuolilta onnistuneesta lopputuloksesta. Esimerkiksi rakennuksen arkkitehtuurissa korostuvat kaarevat pinnat olivat vaativia toteuttaa.
– Torniosan kattotiilet oli sahattava muutaman millin tarkkuudella, jotta ne asettuivat reunapellin kanssa kaarevaan linjaan, vastaava työnjohtaja Tomi Närvänen kertoo.
Sisäänkäynnin kaareva tiilikatos edellytti rakennetta, jossa tiilipalkit ripustettiin teräskonsoleihin, mikä vaati erikoisosaamista.
– Muutenkin kaareva kattorakenne vaati huolellisuutta ja turvallisten työtapojen miettimistä. Lisäksi rakennuksessa on paljon pieniä tiloja erilaisilla materiaaleilla, joten tekemiseen ei saatu toistettavuutta, Närvänen huomauttaa.
Kuvat: Tuomas Uusheimo ja Wienerberger
