Elämme ilmastopolitiikan suurta momentumia. Pariisin ilmastosopimus astui voimaan. Eurooppa ja Suomi pohtivat samaan aikaan ilmasto- ja energiapolitiikan toimia. Euroopan komissio julkaisi tällä viikolla ns. energia-asioiden ”talvipaketin”. Suomen hallitus puolestaan sai viime viikolla valmiiksi energia- ja ilmastostrategiansa. Ajan henki on selvä.
Rakentaminen on tässä isossa kuvassa tukevasti omalla paikallaan mukana. Komission talvipaketissa on sisällä rakennusten energiatehokkuusdirektiivin uudelleentarkastelu. Suomen hallituksen strategiassa puolestaan käsitellään korjausrakentamisen energiatehokkuuden lisäksi rakennusmateriaalien ja –tuotteiden hiilijalanjäljen pienentämistä. Ilahduttavasti teollisuus on kytketty vahvasti tähän työhön. Ensivaiheessa syntyy tiekartta ja hankintaohjeistus julkiseen rakentamiseen.
Hallituksen strategia jatkaa myös puurakentamista nostavalla linjallaan. Mihinkäs se kissa tai koira karvoistaan pääsisi? Kirjaus on sinällään mielenkiintoinen: ”Lisätään Suomen metsiin sitoutuneen hiilen varastointia edistämällä puun käyttöä rakentamisessa ottaen huomioon siitä saatu pitkäaikainen nielu.” Lisätään siis metsien hiilivarastoa kaatamalla metsää. Kuitenkin vain 15 % kaadetusta puusta päätyy laudaksi ja lankuksi. Muu poltetaan heti tuotantoprosessissa tai viimeistään muutaman vuoden sisällä. Samasta problematiikasta on ollut kiinnostunut myös komissio. Talvipaketissaan se on ilmeisesti jopa jossain määrin ymmärtänyt suomalaisten ennen muuta biotalouden romuttumista heijastaneen huolen.
Poliittisen ideologian lisäksi strategia tuo onneksi vahvasti esille biotalouden lisäksi myös teeman, josta koko muu maailma puhuu eli kiertotalouden. Tämä tarkoittaa esimerkiksi rakennusteollisuuden jo pitkään edistämän rakennusjätteen uusiokäyttöä. Kiertotaloudessa materiaalin on kierrettävä entistä tehokkaammin myös eri teollisuudenalojen kesken. Kiertotalous on myös valtava liiketoiminnallinen mahdollisuus, kuten vaikkapa Sitra on laskenut.
Kivirakentajat ovat vahvasti mukana yhteisessä ilmastopolitiikan työssä. Ajan henki vaatimuksineen suosii pitkäkäyttöistä ja helppohuoltoista kotimaista materiaalia. Kun myös keinot sidotaan faktoihin ideologisten päämäärien sijaan, saadaan aikaan kestäviä ratkaisuja ja todellisia tuloksia.
