Ilmastoselvitys: Pitääkö olla huolissaan?

Maankäyttö- ja rakennuslainsäädännön (MRL) kokonaisuudistukseen liittyvän ilmastoselvityksen myötä rakentamismääräyksiin on tulossa uutena vaatimuksena vähähiilisyys ja sen ohjauskeinoksi niin sanottu hiilikatto, jolla tarkoitetaan laskennallista enimmäishiilipäästöä rakennuksen koko elinkaaren ajalle. Hiilijalanjälkisääntelyn tavoitteena on pienentää rakentamisen ja rakennuskannan hiilipäästöjä, mutta hyvän tarkoituksen takana piilee useita ongelmia.

Hyvää tavoittelevan ilmastoselvityksen (Ympäristöministeriön asetus rakennuksen ilmastoselvityksestä) merkittävä ongelma on, että se käsittelee rakennusta ja sen rakentamista hyvin suppeasta näkökulmasta, eli ainoastaan syntyvien tai vältettyjen hiilipäästöjen kannalta. Ilmastoselvitys ei tunnista sitä, että yhdestä näkökulmasta lähtevä tarkastelu ja siihen pohjautuva säädösohjaus aiheuttaa rakentamiseen monia merkittäviä ei-toivottuja ohjausvaikutuksia, kuten kannusteen kehittää rakentamista usealla tavalla ei-toivottuun suuntaan esimerkiksi arkkitehtuurin, rakennusten toiminnallisuuden, vikasietoisuuden tai pitkäaikaiskestävyyden suhteen.

Kun katsotaan kokonaisuutta, voidaankin kysyä, ohjaako hiilijalanjälkisääntely rakentamista viisaasti? Ilmastoselvitys antaa myös monissa tapauksissa vakavasti vääristyneen kuvan rakennuksen todellisesta hiilipäästöstä.

Lainsäädännöllisestä näkökulmasta on ongelmallista, että ilmastoselvitykseen on sisällytetty ominaisuuksia/tunnuslukuja, joiden totuudenmukaisuudesta ei ole tieteellistä näyttöä tai edes asiantuntijoiden konsensusta. Tällaisten äärimmäisen spekulatiivisten seikkojen sisällyttämisen säädösohjaukseen ei edusta hyvää hallintotapaa.

Seuraavassa on avattu edellä mainittuja asioita yksityiskohtaisemmin sekä nostettu esiin myös muutamia muita kehittämistä vaativia asioita.

Toiminnallisten ominaisuuksien huomioon ottaminen

llmastoselvityksen perusajatuksena on koota yhteen rakennuksen elinkaaren negatiiviset ilmastovaikutukset (hiilijalanjäljen) ja positiiviset ilmastovaikutukset (hiilikädenjäljen). Ilmastoselvitystä käytettäneen niin, että rakennukselle asetetaan sen elinkaarta koskeva hiilijalanjäljen enimmäisarvo.

Ilmastoselvitys ei nykymuodossaan tunnista rakennuksella olevan mitään muita ominaisuuksia kuin edellä mainitut hiilijalan- ja -kädenjälki. Tämä tarkoittaa, ettei asetusluonnoksen mukaisesti tehtävän ilmastoselvityksen tulosten käyttäminen rakentamisen säädösohjauksen välineenä todennäköisesti johda yhteiskunnan kannalta mielekkääseen ohjausvaikutukseen. Tämä johtuu seuraavista seikoista:

  • Ilmastoselvitys ei ota huomioon rakennuksen toiminnallisia arvoja ja ominaisuuksia, joten se ohjaa rakennuksen toiminnallisista ominaisuuksista ja arkkitehtuurista karsimiseen. Esimerkkinä voi pitää vaikkapa parvekkeita, joiden rakentaminen yksinomaan kasvattaa rakennuksen hiilijalanjälkeä, mutta ei tuo ilmastoselvityksen näkökulmasta mitään lisäarvoa. Näin ilmastoselvitys synnyttää kannusteen parvekkeiden koon pienentämiseen tai niiden jättämiseen kokonaan rakentamatta. Sama ohjausvaikutus on tunnistettavissa kaikissa niissä yksityiskohdissa, joihin ei ole olemassa sitovaa viranomaisvaatimusta.
  • Ilmastoselvitys ohjaa vähähiilisten materiaalien käyttämiseen rakentamisessa. Tämä on toki hyvä asia, mutta samalla syntyy kannuste vähähiilisten materiaalien käyttöön myös sellaisissa kohteissa, joihin ne eivät ole teknisessä mielessä hyvä valinta. Monet merkittävät vähähiiliset materiaalit ovat huonosti kosteutta kestäviä. Kun kosteusongelmat ovat yksi suomalaista ikääntyvää rakennuskantaa vaivaavista merkittävimmistä ongelmista, ilmastoselvitykseen pohjautuva ohjaus voi vaikeuttaa tätä tilannetta entisestään. Toki nämä sivuvaikutukset tulevat esiin useimmiten vasta vuosikymmenten kuluttua.

Edellä mainittujen kannusteiden voimakkuus riippuu luonnollisesti siitä, kuinka alhaiseksi hiilijalanjäljen korkein sallittava arvo asetetaan. On kuitenkin selvää, että jos asetuksella tavoitellaan ohjausvaikutusta, arvojen tulee olla niin alhaiset, että kannuste karsimiselle on merkittävä. ”Riisumiskannusteen” lisäksi toiminnallisten ominaisuuksien huomiotta jättäminen aiheuttanee suuria ongelmia raja-arvojen asetannassa. Siksi esimerkiksi 18-kerroksisen kerrostalot hiilijalanjälki ei voi olla yhtä alhainen kuin esimerkiksi 8-kerroksisen. Myös rakennuksen massoittelulla on merkittävä vaikutus sen hiilijalanjälkeen.

Laskentajakson pituus

Ilmastoselvityksessä laskentajakson pituus on vakioitu 50 vuodeksi. Se tarkoittaa, että rakentamisen synnyttämä kertaluontoinen hiilijalanjälki jyvitetään tälle periodille. Laskentajakson vakioiminen on perusteltua siitä syystä, että monissa tapauksessa rakenneratkaisujen käyttöiästä ei ole olemassa luotettavaa tietoa. Tämä koskee etenkin vasta lyhyen aikaa käytössä olleita materiaaleja ja rakenneratkaisuja.

Vaikka laskentajakson vakioimiselle on perusteensa, se muodostaa silti ”antikannusteen” laskentajaksoa pitkäikäisempien ratkaisujen valinnalle. Tämä on ongelmallista, koska yhteiskunnassa korostetaan yleensäkin mahdollisimman pitkään kestävien ratkaisujen valitsemista. Nykymuodossaan ilmastoselvitys kannustaa luopumaan esimerkiksi vakiintuneeksi käytännöksi muodostuneesta ruostumattomien betoniraudoitteiden käytöstä betonijulkisivuissa, vaikka niillä voidaan pidentää julkisivun käyttöikä sataan vuoteen. Lisäksi laskentajakson pituuden vakioiminen todellisuuteen nähden kovin lyhyeksi antaa vääristyneen kuvan rakennusten hiilijalanjäljestä.

Vähähiilisyystoimien kustannustehokkuus

Ilmastoselvitykseen pohjautuva säädösohjaus ei ohjaa käyttämään kustannustehokkaita vähähiilisyystoimia. Kansantalouden näkökulmasta säädösohjauksen tulisi ohjata sellaisiin vähähiilisyystoimiin, joilla saadaan aikaan eniten päästövähennyksiä suhteessa käytettyihin resursseihin. Tämä ongelma on merkittävä, sillä kokemusten mukaan esimerkiksi runkomateriaalin vaihtamisen kustannukset ovat olleet erittäin korkeita, jopa noin 50-100 kertaa korkeampia kuin tavanomaiset päästövähennystoimet, verrattuna saavutettuihin päästövähennyksiin. Kannustamalla tämäntyyppisiin päästövähennystoimiin hukataan merkittävä määrä resursseja, jotka ovat poissa vaikuttavammasta ilmastonmuutoksen torjunnasta.

Kaukainen tulevaisuus

Ilmastoselvitys käsittää huomattavan joukon niin kaukana tulevaisuudessa olevia tapahtumia, että tuolloin käytettävissä olevia teknologioita (esimerkiksi liikennesuoritteiden hiilijalanjälki) tai lukuisia muita yksityiskohtia (esimerkiksi rakennusjätteen käsittelylaitoksen sijainti kuljetusmatkan arvioimiseksi) on todellisuudessa täysin mahdotonta ennakoida. Lisäksi näillä kaukaisessa tulevaisuudessa tapahtuvilla toimilla on tuskin enää käytännöllistä merkitystä ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta. Aikaikkunan näille toimille sanotaan olevan noin 15-30 vuotta.

Korjausrakentaminen

Ilmastoselvityksen ulottamista korjausrakentamisen kohteisiin ei voi pitää perusteltuna tai mielekkäänä. Korjauskohteet ovat mitä suurimmassa määrin yksilöllisiä. Siksi on selvää, että korjauskohteiden hiilijalanjäljelle ei kyetä antamaan mitään ohjearvoja, saati sitovia raja-arvoja. Lisäksi kannustaminen alhaiseen hiilijalanjälkeen johtaisi mitä ilmeisimmin perusteettoman kevyeen korjaamiseen, mikä johtaa harvoin optimaalisen korjausasteen tai -tavan valintaan. Näin ollen korjauskohteiden ilmastoselvityksen laatiminen lähinnä vain kasvattaa korjaushankkeisiin sisältyvää hallinnollista taakkaa. On huomattava, että valistuneet kiinteistönomistajat voivat toteuttaa vähähiilistä korjaamista omaehtoisestikin.

Hiilikädenjälki

Ilmastoselvityksen mukainen hiilivarasto on käsitteenä äärimmäisen spekulatiivinen. Etlan vastikään julkaiseman raportin (Raportti 112, 2021)  mukaan runkopuun käyttäminen purkaa metsässä olevaa hiilivarastoa paljon suuremman määrän kuin hiilivarastoa muodostuu puutuotteiden käyttökohteisiin. Näin ollen ilmastonmuutosta torjutaan minimoimalla rakennusten hiilivarasto eikä kasvattamalla sitä, kuten ilmastoselvityksessä ymmärretään.

Laskentakohteen rajaus

Rakennuksen jakaminen rakennukseen ja rakennuspaikkaan johtanee moniin ongelmiin. Joissakin rakennuksissa merkittävä osa kokonaisuudesta voi olla maanpinnan alapuolella. Jos perustukset halutaan sulkea tulevien raja-arvojen ulkopuolelle, mielekkäämpää voisi olla erottaa perustukset rakennuksen tilojen rakenteista. Tosin tässäkin tapauksessa kohdattaneen tulkintaongelmia.

Rakennuspaikan hiilijalanjäljen jyvittäminen rakennuspaikan pinta-alalle on epämielekästä, koska rakennuspaikan pinta-alalla ei ole välttämättä ollenkaan korrelaatiota rakennuksen maanpinnan alla olevien tilojen volyymin kanssa. Siksi rakennuspaikan hiilijalanjäljelle ei pystyttäne kehittämään mitään ohje- tai suositusarvoja. Nyt ehdotetulla tavalla rakennuspaikan käsittely ilmastoselvityksessä lähinnä vain kasvattaa rakennushankkeeseen sisältyvää hallinnollista taakkaa.

Rakennuksessa tai rakennuspaikalla tuotettavalla uusiutuvalla energialla on hyvin heikko kytkös itse rakennukseen. Lopputuloksen kannalta ei ole merkitystä, sijaitseeko uusiutuvaa energiaa tuottava laite tai järjestelmä rakennuksessa, rakennuspaikalla tai jossain muualla.

Kiinteästi rakennukseen liittyvät maanalaiset rakenteet ja perustukset tulisi arvioida yhdessä muun rakennuksen kanssa, eikä osana rakennuspaikan päästöjä.

Muita yleisluontoisia kommentteja

  • Ilmastoselvityksen hiilijalanjäljen neliöpohjainen vaatimus on sinänsä perusteltu, mutta on syytä huomata, että se ei kannusta tilatehokkaaseen suunnitteluun. Rakentamalla vähemmän mutta tehokkaampaa tilaa voidaan usein saavuttaa ilmaston kannalta parempi ratkaisu, vaikka ilmastoselvityksen mukaan laskettuna se tuottaa korkeamman hiilijalanjäljen.
  • Ilmastoselvityksestä on tavoiteltu ehjää kokonaisuutta, joka on sinänsä hyvä asia. Tämän varjopuolena on se, että ilmastoselvitys sisältää monia äärimmäisen pieniä yksityiskohtia, joiden merkitys on kokonaisuuden kannalta olematon. Yksityiskohtaisuudesta huolimatta ilmastoselvityksiä käytännössä laadittaessa tultaneen törmäämään monilukuisiin epäselvyyksiin ja tulkinnanvaraisuuksiin, koska rakennuskohteissa esiintyy hyvinkin erilaisia teknisiä ja organisatorisia yksityiskohtia.
  • Merkittävä osa ilmastoselvityksen sisällöstä muodostuu taulukoista otetuista vakioarvoista. Näiltä osin ilmastoselvityksellä ei ole ollenkaan ohjausvaikutusta, ja niiden sisällyttäminen ilmastoselvitykseen on käytännössä lisäarvoa tuottamatonta numeroiden siirtelyä.

Kehittämistarpeita

Jotta ilmastoselvitykseen pohjautuvalla säädösohjauksella voitaisiin ohjata rakentamista kokonaisuuden kannalta mielekkäästi, selvitystä ja siihen pohjautuvia raja-arvoja tulee kehittää seuraavasti:

  • Ilmastoselvitykseen tulee sisällyttää rakennuksen toiminnallisten ominaisuuksien arviointi vähintään keskeisiltä osin. Nämä ominaisuudet tulee ottaa huomioon hiilijalanjäljen enimmäisrajoja asetettaessa.
  • Ilmastoselvityksessä tulee käyttää laskentajaksona rakennuksen suunniteltua käyttöikää.
  • Ilmastoselvitykseen tulee sisällyttää arvio tehtyjen vähähiilisyystoimien kustannustehokkuudesta (€/t-CO2).
  • Ilmastoselvityksestä tulee poistaa rakennuksen käyttöiän päättymisen yhteydessä ja sen jälkeen tehtävät toimet, koska ne eivät ole tosiasiassa ennakoitavissa, eivätkä ne ehdi vaikuttamaan ilmastonmuutoksen torjuntaan.
  • Ilmastoselvityksen soveltamisalasta tulee poistaa laajamittainen korjaaminen.
  • Ilmastoselvityksestä tulee poistaa biogeeninen hiilivarasto, koska sen vaikutus on mitä ilmeisimmin ilmastonmuutosta hillitsevän sijasta sitä kiihdyttävä.

”Ilmastoystävällistä” elämää kuutiotaloissa?

Lausunnolla olevassa ilmastoselvityksessä todetaan, että jatkossa eri rakennustyypeille määritetään ”hiilikatto”, eli hiil…

Hiilikaton laskentatapa on antikannuste pitkäikäisille rakentamisen ratkaisuille

Kun puhutaan kestävästä rakentamisesta, on luonnollinen ajatus, että rakennuksen tulisi kestää myös aikaa. Vanhan purkaminen …

Päästövähennysten hinta on kova – ilmastoselvitys ei ohjaa kustannustehokkaisiin vähähiilisyystoimiin

Rakennusalan vähähiilisyystoimien tarpeesta ei liene erimielisyyttä. Päästöjen leikkaamiselle on vahvat perusteet, mutta samaa…