Ilmastoselvityksen mukainen hiilivarasto on spekulatiivinen käsite
Ilmastoselvityksessä puun käytön tulkitaan olevan ilmastohyöty sen synnyttämän hiilivaraston vuoksi. Tämä perustuu ajatukseen, että puun käytöstä vapautuva hiili kiertää takaisin muualla kasvavaan metsään. Ilmastoselvityksen mukainen hiilivarasto on kuitenkin käsitteenä äärimmäisen spekulatiivinen.
Ilmastoselvityksessä puhutaan hiilijalanjäljen ohella hiilikädenjäljestä. Hiilikädenjäljellä on tarkoitus kuvata ilmastohyötyjä, joita ei syntyisi ilman rakennusta. Näitä olisivat muun muassa purkamisen jälkeen uudelleenkäytettävät tuotteet ja kierrätettävät materiaalit sekä pitkäaikaiset hiilivarastot ja rakennuksen tuottama ylimääräinen uusiutuva energia.
Rakennusteollisuus RT selvitti Gaia Consulting Oy:llä, millainen rakennuspuun hiilikädenjälki on, jos asiaa tarkastellaan kokonaisvaltaisesti, eli katsotaan myös sitä, mitä tapahtuu metsässä.
Gaian selvityksen keskeisiä havaintoja on, että rakennuspuu korjataan Suomessa vajaakasvuisena. Jos hakkuun sijasta metsä jätettäisiinkin järeytymään, ja talot rakennettaisiin betonista, kasvuaan jatkanut metsä sitoisi betonirakentamisen päästämän hiilidioksidin jo parissa kymmenessä vuodessa.
Tämän jälkeen betonitalon ja kasvuaan jatkaneen metsän yhdistelmä on vähähiilisempi kuin hakatun metsän ja siitä tehdyn CLT-runkoisen kerrostalon yhdistelmä. Lisäksi on huomionarvoista, että Gaian laatimiin laskelmiin ei ole sisällytetty lainkaan niitä hiilidioksidipäästöjä, jotka aiheutuvat siitä, että valtaosa hakkuussa metsästä poistettavasta puuaineksesta päätyy polttoon joko saman tien tai viimeistään muutamassa vuoden kuluessa hakkuusta. Teollisuuden käyttämästä metsästä otetusta puuaineksestahan vain noin 15 % päätyy ylipäätään rakennuspuuksi, ja siitäkin vain osa pitkäaikaiseen käyttöön rakennusrungoissa.
Gaian selvityksen perusteella voi todeta, että puun käytön ilmastohyödyt ovat vähintäänkin kyseenalaiset. Näyttää siltä, että samalle linjalle on tulossa myös muita ympäristövaikutusten arviointiin perehtyneitä asiantuntijoita.
Etlan vastikään julkaiseman raportin (Raportti 112, 2021) mukaan runkopuun käyttäminen purkaa metsässä olevaa hiilivarastoa paljon suuremman määrän kuin hiilivarastoa muodostuu puutuotteiden käyttökohteisiin. Näin ollen looginen johtopäätös on, että ilmastonmuutosta torjutaan minimoimalla rakennusten hiilivarasto eikä kasvattamalla sitä, kuten ilmastoselvityksessä ymmärretään.
Maankäyttö- ja rakennuslainsäädännön (MRL) kokonaisuudistukseen liittyvän ilmastoselvityksen myötä rakentamismääräyksiin on tulossa uutena vaatimuksena vähähiilisyys ja sen ohjauskeinoksi niin sanottu hiilikatto, jolla tarkoitetaan laskennallista enimmäishiilipäästöä rakennuksen koko elinkaaren ajalle. Hiilijalanjälkisääntelyn tavoitteena on pienentää rakentamisen ja rakennuskannan hiilipäästöjä, mutta hyvän tarkoituksen takana piilee useita ongelmia.
Ilmastoselvitys käsittelee rakennusta ja sen rakentamista ainoastaan syntyvien tai vältettyjen hiilipäästöjen kannalta. Tämä suppea näkökulma aiheuttaa merkittäviä ei-toivottuja ohjausvaikutuksia, kuten kannusteen kehittää rakentamista epäsuotuisaan suuntaan esimerkiksi arkkitehtuurin, toiminnallisuuden, vikasietoisuuden tai pitkäaikaiskestävyyden suhteen. Kun katsotaan kokonaisuutta, voidaankin kysyä, ohjaako hiilijalanjälkisääntely tällaisenaan rakentamista viisaasti?
