Toisinaan keskustelussa ”turhien sääntöjen” karsimisesta menevät puurot ja vellit sekaisin. Tuore esimerkkitapaus on mahdollisten puurakentamisen esteiden purkaminen sekä toisaalta puurakentamisen edistäminen. Vaikka ne kumpikin voivat johtaa samansuuntaisiin vaikutuksiin, ovat ne kuitenkin kaksi eri asiaa.
Tuttu väite on ollut, että määräyksissä puurakentamisella on esimerkiksi paloasioiden suhteen automaattisesti ehkä jopa tarkoituksenmukaista korkeampi ja kireämpi taso. Jos taas unohdetaan esteet ja puhutaan puhtaasti edunvalvonnasta – vaikka eihän se ministeriölle kuulu – hyvä ja tuore esimerkki on lausunnolla ollut esitys massiivipuurakenteiden muita materiaaleja löysempi kohtelu energiamääräyksissä.
On selvää, että julkisen viranomaisen pitäisi keskittyä yhdessä alan kanssa esteiden purkuun, jos sellaisia on. Yksittäisen rakennusmuodon tai tekniikan edistämistä ei kuitenkaan tulisi tehdä rakentamismääräyksillä. Rakentamismääräysten ensisijainen tehtävä kun ei ole tyydyttää vaalikausittain vaihtelevia poliittisia intohimoja, vaan toimia ja vaikuttaa laadukkaan, turvallisen rakentamisen takeena pidempään kuin yksi hallituskausi.
Hallitusohjelma on ministeriöille lähes pyhä asiakirja. Sitä toteutetaan, kunnes uusi laaditaan tai vanha päätös kumotaan. Sipilän hallitusohjelma linjaa, että ”puretaan rakentamismääräyksiä, jotka estävät puun käyttöä.” Auki kirjoitettu tavoite on siis nimenomaan esteiden purkamisessa, ei toimialan sisäistä kilpailua häiritsevästä ideologisesta edunvalvonnasta. Ministeri Tiilikainen lupasi Helsingin Sanomissa tasapuolisen kohtelun jatkuvan. Toivomme sitä myös energiamääräysten osalta.
