Poltettu tiili

Maailmalla tiilestä on muurattu taloja jo vuosituhansien ajan, ja Suomessakin jo satoja vuosia. Ensimmäiset suomalaiset tiilet valmistettiin 1200-luvulla, jolloin myös maamme ensimmäinen tiilitehdas perustettiin Turun tuomiokirkon tarpeisiin. Uutta vauhtia tiilenvalmistus sai 1300-luvulla Hämeen linnan ja Hattulan kirkon rakentamisen myötä. Ajalle tyypillisesti tiilen valmistus siirtyi tuolloin ketterästi paikasta toiseen rakentamisen perässä, ja tiilenvalmistuspisteitä perustettiin muun muassa kulloinkin rakennettavan kirkon läheisyyteen.

1500-luvulla, linnoitusten rakentamisen kulta-aikana tiilenvalmistus keskittyi kirkon sijasta valtiolle. Linnoitustoiminnan vähentyessä 1600-luvulla koitti yksityisten tiiliruukkien aika, ja pikku hiljaa tiili alkoi kaupungeissa yleistyä talojen materiaalina tiilenteon saadessa kaupallisempia sävyjä. Valmistusmenetelmät kehittyivät: 1700-luvulla uusi keksintö, savimylly, vauhditti huomattavasti valmistusprosessia. Ennen teollistumisen aikaa tiilenteko oli kuitenkin pitkälti käsityötä, joka edellytti vahvaa osaamista ja ammattitaitoa.

Turvallinen ja kestävä tiili

Tiilestä on historian saatossa rakennettu tärkeitä puolustuksellisia linnakkeita, kirkkoja ja hallintorakennuksia. Niistä monet ovat säilyneet läpi vuosisatojen, aina meidän päiviimme saakka. Kestävä tiili on tuonut turvaa vihollisen hyökkäyksiltä eivätkä sitä ole murtaneet tulipalot, kriisit tai edes ajan hammas.

Turvallinen, helppohoitoinen tiili on ollut luonteva valinta myös asuinrakennusten materiaaliksi, ja sitä se on edelleen tänä päivänä. Tiili ei pala, lahoa eikä ruostu, ja se kestää suuriakin lämpötila- ja kosteusvaihteluita. Tiilestä rakennetut talojen ulkoseinät ovat käytännöllisyytensä ohella kauniita, ja ne ovat suosittu ratkaisu niin kodeissa kuin julkisissa rakennuksissakin. Muurattu tiilipinta on lähes huoltovapaa. Se kestää hyvin aikaa ja patinoituu kauniisti vuosien myötä.

Tiili on rakennusmateriaalina monikäyttöinen: siitä syntyy mm. rakennusten seiniä ja julkisivuja, kattoja, savupiippuja, tulisijoja sekä paljon muuta. Tiili soveltuu hyvin rapattujen pintojen alustaksi. Se on mekaanisesti luja ja ottaa vastaan sekä luovuttaa kosteutta tehokkaasti.

Materiaali ja valmistus

Poltetun tiilen pääraaka-aine on savi, jota esiintyy Suomen maaperässä runsaasti. Kotimaisen saven sisältämät rautayhdisteet saavat aikaan tiilituotteiden kauniin punaisen värin. Tuotekehityksen myötä perinteisen punaisen rinnalle on tullut myös runsaasti muita värejä eri sävyineen. Saven lisäksi tiilen valmistamiseen käytetään vettä, hiekkaa, sahanpurua ja kalkkia – puhtaita luonnonmateriaaleja kaikki.

Poltetut tiilet valmistetaan yli tuhannen asteen lämpötilassa. Valmistusmenetelmiä on erilaisia, ja eri menetelmiä käyttämällä voidaan saavuttaa tuotteelle tietynlainen ulkonäkö tai ominaisuudet. Tummat ja kirjavat tiilet saavat värinsä eri polttotekniikoilla, vaaleiden tiilivärien valmistamiseen puolestaan käytetään vähemmän rautapitoista savea. Sahanpurun tehtävänä on palaa uunissa pois, jolloin tiileen jää huokosia, jotka parantavat sen pakkasenkestävyyttä.

Tiilen valmistusprosessin vaiheisiin kuuluvat raaka-aineiden käsittely, tiilimassan sekoitus, puristus ja leikkaus, tiilen rataus, kuivaus, poltto, jäähdytys ja pakkaus. Vaikka valmistuksen menetelmät ovat kehittyneet huimasti niiden alkuajoista ja käsityön osuus on vähentynyt, yksi asia on ennallaan: työssä vaaditaan edelleen vahvaa osaamista ja ammattitaitoa.