Sisustusarkkitehti loi teollisuustuotteen betonielementtien kuvioimiseksi

Graafinen betoni tarjoaa mahdollisuuden luoda estetiikkaa betoniin. Idea perustuu sisustusarkkitehti Samuli Naamangan vuonna 1999 patentoimaan keksintöön, jossa betonielementin pintaan saadaan pysyvä kuviointi tai kuva. Se tarjoaa mielenkiintoisen vaihtoehdon niin betonijulkisivuihin kuin sisustukseen.

Kuka: Samuli Naamanka
Työ: sisustusarkkitehti

Graafinen betoni on pintakäsittelymenetelmä, jossa betonielementin pintaan saadaan pysyvä, tarkka betonikuviointi tai kuva. Kyseessä on uuden ajan ornamentiikka: kuvioitu betonipinta sopii niin julkisivuihin, tukimuureihin, siltoihin, äänivalleihin ja torialueille kuin sisustukseen. Graafinen betoni syntyy, kun elementtien valmistuksessa käytetään graafista kalvoa, jolle haluttu kuva tai kuvio tulostetaan pintahidastinaineella. Sen jälkeen kalvon päälle valetaan betonia. Kuva tai kuvio paljastuu, kun pintahidastinaine pestään pois.

”Betonikuvioinnilla voidaan luoda viihtyisämpää asuinympäristöä ja kunnioittaa esimerkiksi asuinalueen historiaa uudella mielenkiintoisella tavalla. Toimitilojen sisustuksessa graafista betonia voidaan käyttää luomalla tilojen pintoihin uniikki kuvio. Graafinen betoni on kustannustehokas, koska pinta on valmis sellaisenaan, ilman pintaverhoilua. Lisäksi graafinen kalvo on täysin kierrätettävä”, idean isä kertoo.

Samuli Naamanka on opiskellut Oulun yliopistossa fysiikkaa ja graafista suunnittelua Rovaniemen taide- ja käsiteollisuusoppilaitoksesta 1990-luvulla. Vuonna 2000 hän valmistui taiteiden maisteriksi Aalto yliopistoon kuuluvasta Taideteollisesta korkeakoulusta. Betonin parissa hän on toiminut vuodesta 1997.

”Aallossa puolet kurssikavereistani opiskeli arkkitehtuuria ja se kiinnosti minuakin. Pääsin mukaan erääseen tehdasprojektiin, jossa Variax-laatasta tehtyä tehdasta piti laajentaa. Siksi menin mukaan betonikurssille, jossa tehtiin puolestaan projektina Helsingin Pikkuhuopalahteen betonista puisto. Siinä tutustuin kunnolla pinta-aineisiin ja silloin syntyi myös ajatus, että laitetaan painokoneeseen tämä aine ja tehdään betoniin kuvioita sen avulla. Tehtaan laajennukseen tämä kehitysideani ei ehtinyt, mutta itse innostuin. Betoniteollisuus lähti rahoittamaan tuotekehityshankettani ja monet alan yritykset antoivat tukea. Innovaatio löi itsensä läpi ja saimme heti toteutuskohteitakin. Keksintö patentoitiin 1999.”

Naamanka kertoo, että graafisen betonin kehitystyön inspiraationa oli luoda todellinen teollisuustuote laajoja pintoja varten sekä työväline, jonka avulla arkkitehdit voisivat toteuttaa visuaalista luovuutta.

Graafisen betonin keksimisen ja menestyksellisen muotoilijan uransa ohella hän on toteuttanut myös näyttelysuunnitelmia, ympäristöteoksia ja erityyppisiä julkisia taideteoksia eri puolille Suomea.

Mikä on työssäsi on parasta?

Niin graafisen betonin osalta kuin vaikkapa huonekalusuunnittelussa on yleensä kyse projekteista. Niissä on aina mukana muita ihmisiä ja juuri se on oman työni paras osa. Saan tavata erilaisia mielenkiintoisia ihmisiä, joilta voin ammentaa ajatuksia ja oppia uusia näkökulmia.

Mikä työssäsi on haastavinta?

Graafinen betoni on Suomessa tullut jo tunnetuksi julkisivun käsittelyn metodina. Kansainvälinen markkinoille meno ei ole ollut ihan yhtä sujuvaa. Tekniikan maailmalle vieminen on kova ponnistus, sillä eri maihin tarvitaan omat referenssikohteensa. Lisäksi paikallisten tekijöiden löytäminen on olennainen osa, jotta asiaa voi viedä eteenpäin paikallisella kielellä. Tämä kaikki vaatii paljon konsultaatiota.

Mistä olet työssäsi ylpeä?

Tuotekehityshankkeeni saavutti ne tavoitteet, joita sille asetin. Olen voinut luoda arkkitehdeille työkalun jäsentää betonijulkisivua. Työkalusta on tullut taloudellisesti järkevä, ja sitä voidaan käyttää minkä tyyppisessä rakentamisessa tahansa. Koska hinta on saatu kohdilleen, se ei ole jäänyt vain ekslusiiviseksi tuotteeksi harvojen käytettäväksi. Ilahdun aina, kun huomaan, että toisetkin ovat käyttäneet ja hyödyntäneet keksimääni. Tunnen ylpeyttyä myös siitä ennakkoluulottomuudesta, jota betoniteollisuus ja rakennuttajatahot osoittivat aikoinaan tuotekehityshankettani kohtaan.

Vinkkisi alalle aikoville tai oman kehitysidean parissa työskenteleville.

Kehitystyö on aina pitkäjänteistä. Jos on kiinnostunut materiaali- ja tuotekehityksestä, kannattaa hakeutua tutkimusryhmiin. Niin Suomessa kuin ulkomailla on jatkuvasti menossa mielenkiintoisia projekteja ja hankkeita. Tällainen on esimerkiksi geopolymeerit, jota kehitetään Oulun yliopistossa. Uudet innovaatiot löytyvät yhteistyöllä. Tärkeintä on, että osaa yhdistää olemassaolevaa ja löytää sidosryhmät, joiden kanssa tehdä työtä yhdessä.

Kerro jotain, mitä muut eivät välttämättä tiedä sinusta.

Intohimoni on suunnittelu. Periaatteessa ei ole väliä, onko projekti ison japanilaisen arkkitehtitoimiston kanssa tehtävä fasadikuvio, vai teenkö jotain pientä uniikkia lasiesinettä yhden puhaltajan kanssa. Kontrasti projekteissa on iso, mutta lähtökohta samanlainen. En suunnittele itselleni, vaan muille ja muiden kanssa.

Millaista Suomea haluat olla rakentamassa?

Olisi tärkeää, että pienemmilläkin yrityksillä olisi Suomessa mahdollisuus osallistua aidosti kuntien ja kaupunkien hankintakilpailutuksiin. Nykymuotoinen kilpailuttamislainsäädäntö ei tätä mahdollista, vaan käytännössä vain isoilla yrityksillä on pääsy niihin. Rakenteellisiin seikkoihin pitäisi kiinnittää enemmän huomiota ja avata mahdollisuuksia erilaisille yritykselle päästä mukaan.

Kunnat ja kaupungit ovat isoja ostajia. Kotimarkkinan toimivuus edesauttaisi pk-yrityksiä myös kansainvälisessä kasvussa. Kansainvälistä kasvua on luonteva rahoittaa kotimaan myynnillä.

Näitä havaintoja olen tehnyt  erityisesti huonekaluteollisuuden puolella, jossa tilanne haastaa pk-yrityksiä jo ihan kansainvälistymisenkin näkökulmasta. Ekonomian lisäksi julkisista tiloista tulee tylsiä, kun  kalustehankinnat tehdään samoilta toimijoilta ja sisätilat alkavat näyttämään samoilta. Eero Saarista vapaasti lainatakseni tuoli on arkkitehtuuria pienoiskoossa.

 

Teksti: Tia Härkönen