Kivitalo kivitalojen keskelle

Helsingin Liisankadulla on historiallisesti arvokkaaseen ympäristöön, ahtaalle sisäpihalle rakennettu kaksi asuinkerrostaloa. Ne on sovitettu paikalleen tarkasti niin arkkitehtuuriltaan, materiaaleiltaan kuin logistiikaltaan. Kuin kenkälusikalla, kuvaa pääsuunnittelija, arkkitehti Petri Saarelainen.

Kohde oli rakennushistoriallisesti epäyhtenäinen. Tontilla olleiden liikuntahallin ja työpajan säilyttäminen oli taloudellisesti mahdotonta, koska lisärakentaminen olisi jäänyt vähäiseksi. Museovirasto edellytti vanhojen osien säilyttämistä ja sijaintinsa puolesta kulman asuinkerrostalo toimi tähän erittäin hyvin.

Saarelaisen mukaan asemakaavan muutosta tutkittiin hyvässä yhteistyössä tilaajan eli Kevan sekä Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston ja Museoviraston kanssa.

Asemakaavan muutos toi uutta asuntokerrosalaa noin 3 000 kerrosneliömetriä. Vanhojen kortteleiden rakenne on sellainen, että kadun varressa olevat talot ovat korkeampia ja sisäpihalla matalampia. Tämän perinteen mukaan tehtiin myös uudisrakennukset: toinen on 3,5 -kerroksinen ja toinen 4,5-kerroksinen. Kahdessa rakennuksessa on yhteensä 45 asuntoa yksiöistä kolmioihin. Talot valmistuivat kesällä 2022.

Vanhojen sisäpihojen luonteen mukaisesti sisäpihoilla ei yleensä ole vapaasti seisovia rakennuksia. Niinpä nämäkin on tehty kiinni vanhojen rakennusten palomuureihin.

Rakennuksissa on poikkeuksellisia ja monen tyyppisiä asuntoja, joiden pohjia ei voi monistaa. Ylimmissä kerroksissa on loft-tyyppisiä ullakkohuoneistoja ja kivoja parviratkaisuja. Esimerkiksi 30 neliön asuntoon tuo iso parvi lisää tilaa. Asunnoissa on kulmauksia ja tiloja, joita nykyrakentamisessa pyrittäisiin välttämään. Niihin voi sijoittaa vaikka alkovin tai työpisteen. Isot ikkunat ja ranskalaiset parvekkeet tuovat asuntoihin runsaasti valoa. Näkymät sisäpihalle ovat yllättävänkin avarat.

Tavoitteena oli muotoilla ja sijoittaa rakennukset niin, että niistä on mahdollisimman vähän haittaa naapureille ja toisilleen. Tontilla oli jo maanalainen pysäköintihalli, jota laajennettiin koko pihan kattavan pihakannen kokoiseksi. Asuinrakennukset ovat pihakannen päällä sijoitettuna vanhojen rakennusten viereen siten, että rakennusten väliin jää mahdollisimman iso piha-alue.