Harkot
Eri tyyppisistä harkoista löytyy sopivia vaihtoehtoja niin rakennusten perustuksiin, ulkoseiniin ja ääntä eristäviin väliseinärakenteisiin kuin maanpaineseinien sekä kantavien ja palo-osastoivien seinien rakentamiseen. Lisäksi tukimuurit, maakellarit ja monet ahtaissa paikoissa olevat rakenteet syntyvät kätevästi ja kestävästi harkkoja käyttäen. Harkot soveltuvat käytettäviksi myös esimerkiksi kylpyhuoneisiin ja muihin rakenteisiin, joissa vaaditaan kosteudenkestävyyttä.
Harkkomateriaalin valinnan ratkaisee käyttötarkoitus. Eri harkoilla on omat ominaispiirteensä kosteuskestävyyden, lämpöeristävyyden, kestävyyden, ominaispainon ja käsiteltävyyden suhteen. Myös harkkojen valmistusprosessit eroavat jonkin verran toisistaan. Materiaaleissa vaihtoehtoina ovat kevytsora-, betoni- ja kalkkihiekka- sekä kennotiiliharkot. Saatavilla on sekä eristämättömiä harkkoja että eristeharkkoja.
Harkkojen historia Suomessa
Betoniharkkoja on Suomessa valmistettu 1940-luvulta saakka. Alkuun niitä käytettiin erityisesti maatalous- ja pienteollisuusrakentamisessa. 1970-luvulla markkinoille tulivat betonivaluharkko ja lämpöeristetty muurattava betoniharkko, ja 1980-luvun alkupuolella kehitettiin EPS-eristetyt betonivaluharkot. Eristettyjen ladottavien muottiharkkojen suosio on kasvanut erityisesti 2000-luvulla ja uudet eristemateriaalit ovat pitäneet harkot energiatehokkaina vaihtoehtoina runkorakentamisessa.
Kevytsoraharkkojen valmistus aloitettiin Suomessa 1950-luvulla, pian sen jälkeen, kun Suomeen oli perustettu vuosikymmenen alussa ensimmäinen kevytsoratehdas. Kevytsorabetonisten eristeharkkojen käyttö alkoi muutama vuosikymmen myöhemmin 1970-luvulla. Vuosien saatossa kevytsoraharkkojen valmistus ja käyttö on lisääntynyt ja käyttökohteet monipuolistuneet. Kevytsoraharkot tunnetaan yleisesti puhekielessä Leca-harkkoina.
Kalkkihiekkaharkot yleistyivät 1990-luvulla ja niistä löytyy ratkaisuja ja tuotteita runkoihin, väliseiniin ja julkisivuihin uudis- ja korjausrakentamisessa. Kahi-harkko on ollut jo pitkään yleisin väliseinämateriaali sairaaloissa ja kouluissa ja monissa muissa julkisissa rakennuksissa. 2000-luvulla tuoteperhe laajeni myös julkisivuharkkojärjestelmään.
Uusimpana tulokkaana runkorakentamisen markkinoille on tullut poltetusta tiilestä valmistettu kennotiiliharkko, joka tarjoaa kivirakentamisen puolelle energiamääräykset täyttävän yksiaineisen runkoratkaisun, joka onkin nopeasti noussut suosituksi muun muassa päiväkoti- ja koulurakentamisessa.
Elementtirakentamisen suosion noustessa 1970-luvulla paikallarakentaminen Suomessa väheni merkittävästi. Sittemmin vanhat, hyväksi havaitut käytännöt ovat kuitenkin vallanneet uudelleen alaa ja paikallarakentamisen perinteeseen ollaan hyvää vauhtia palaamassa.
Helppo ja joustava rakennusmateriaali ei rajoita arkkitehtuuria
Harkot olivat pitkään pääasiassa pienitalorakentamisen materiaali, mutta niiden suosio myös pienkerrostalojen sekä julkisen rakentamisen runkomateriaalina on kasvussa. Suosioon vaikuttavat harkkojen monet mainiot ominaisuudet: käsiteltävyys työmailla sekä harkoista tehtyjen rakenteiden sään- ja kosteudenkestävyys, ilmanpitävyys, lämmön- sekä ääneneristävyys ja rakenteellinen lujuus.
Harkko on helppo ja joustava rakennusmateriaali, eikä se rajoita arkkitehtuuria. Harkkorakentaminen sallii helposti muutoksia suunnitelmiin vielä rakennusaikanakin. Suunnittelun lähtökohtana ei myöskään ole pituusmittoja ja rakennuksen korkeuskin on melko vapaa. Harkkorakentamiseen soveltuu siis hyvinkin pieni ja monimuotoinen tontti.
Työmaan kannalta harkkojen keskeinen vahvuus on niiden saatavuus: niitä löytyy vakiotuotteina varastosta ja niiden toimitusprosessi työmaalle on yksinkertainen sekä tehokas. Suomessa on useita harkkojen valmistajia. Eri puolilla maata sijaitsevat tehtaat takaavat logistiikan toimivuuden, eivätkä harkkojen kuljetusmatkat muodostu pitkiksi, mikä on sekä kustannusten, ajankäytön että päästöjen hillitsemisen näkökulmasta olennaista.
