”Muurarin uralle vielä uudelleenkin – jos valita pitäisi”

Martti Perunka aloitti muurarin uransa 1960-luvun loppupuolella. Muurattuja tiiliä on yhdessä työparin, kaksoisveli Mikon, kanssa takana lähes 8 miljoonaa niin omakotitaloihin kuin isoihin kerrostaloihin. Työura ei ole vielä ohi, toki hieman ovat 70-vuotiaat veljekset työtahtia vähentäneet. ”Jos uudestaan pitäisi valita, kyllä minä muuraushommat ottaisin”, pitkän linjan ammattimies sanoo.

Kuka: Martti Perunka
Ammatti: Muurari, yrittäjä
Alalla: 50 vuotta

Martti Perungan lapsuuden kotitilalla Rovaniemellä oli paljon maatalouskoneita. Oli luonnollista, että nuorimies mieli opintoja ammattikoulussa autolinjalla. Hakijoita oli kuitenkin paljon, joten Perunka päätyi muuraus- ja betonimieslinjalle. Se sopi hänelle yhtälailla, sillä vanhemmat olivat rakentaneet kolme taloa, joissa Perunkakin veljensä kanssa oli ollut mukana.

Sittemmin Perunka on kaksoisveljensä kanssa muurannut satakunta omakotitaloa ja parisataa kerrostaloa. Yhteisen yrityksen he perustivat 1984. Lehtiotsikoihin asti muuratuista kohteista on päässyt yksi, Oulun Punainen Mylly, joka sai vuoden 2019 kivitalopalkinnonkin.

Mikä on työssäsi parasta?

”Muuraamisessa näkee heti oman käden jäljen. Tämä työ on elinikäistä oppimista, joten kokemuksen lisääntyessä ammattitaito kasvaa kaiken aikaa. Työn vaihtelevuus on myös innostanut, kohteet ja työmaat eivät koskaan ole täysin samanlaisia. Vuonna 2018 valmistunut Punainen Mylly on ollut uran hienoimpia kohteita ja siinä otettiin kyllä miehestä mittaa, kun vanhoista tiilistä luotiin uutta seinää.

Entä haastavinta?

Uran alussa oli välillä paineita, ettei työsuoritus ollut ehkä ihan sitä, mitä mestari kisälliltään toivoi. Nyttemmin tuo edellä mainittu Punainen Mylly vie nimiinsä tämänkin. Kohteen rakentamisessa oli mukana museovirasto ja uutta piti luoda vanhan mallin ja materiaalin mukaan. Itseltä veinasi usko loppua, että lopputulos olisi niin kaunis vanhoilla tiilillä – kuin mitä se lopulta sitten oli. Muurarin työssä haastavaksi olen myös kokenut talvisäät. Kun on ollut kova pakkanen, tarvitaan lämmityksiä ja suojauksia, että muuraus pysyy sulana.

Mistä olet työssäsi ylpeä?

Tämä on käsityöammatti. Oma ammattitaito ja osaaminen näkyy niin hyvässä kuin huonossa. Itsellä ja yrityksellä on töitä riittänyt hyvin kaikki nämä vuodet, eikä ole tarvinnut itseään kaupata. Punaisen Myllyn vanhojen tiilien muurausprojektiinkin meitä pyydettiin varta vasten. Työ oli tarkkaa, sillä lopputuloksen piti olla juuri samalla lailla kuin mitä oli purettu pois. Onnistuimme tässä hyvin.

Vinkkisi kollegoille tai alalle aikoville?

Muuraus on fyysisesti raskasta ja kroppa on työssä kovilla. Itsellä on terveyttä onneksi riittänyt. Liikunta ja urheileminen auttavat pitämään kuntoa yllä. Myös säännöllinen hierojalla käynti on tehnyt hyvää raskaan työn kipeyttämille lihaksille. Sitä suosittelen muillekin.

Kerro jotain, mitä muut eivät sinusta välttämättä tiedä.

Olen tehnyt muuraushommia eniten Oulun seudulla. Pohjoisin työkohde on kuitenkin ollut aina Utsjoella asti ja eteläisin Kyproksella ollessani siellä YK-joukoissa vuonna 1973.

Millaista Suomea toivot tulevaisuudessa?

Toivon tuleville sukupolville ja kaikille rakennusalalla työskenteleville turvallista ja hyvää Suomea.

 

Teksti: Tia Härkönen