Työnjohtajan To Do -listalla kilometri paaluja päivässä

Lujabetonin Pernajan paalutehtaalla työskentelevä Kaj-Mikael ”Micke” Weissman on viihtynyt puolet elämästään paalujen parissa. Parikymppisenä tehtaalla työt aloittanut mies tietää paalujen tekemisen salat alusta loppuun. Moni ei myöskään ajattele, että paalut tehdään taivasalla. Se tarkoittaa muun muassa, että työolosuhteet voivat säiden takia olla mitä vain. ”Vähän niin kuin Iron Man -kilpailuissakin”, virnistää triathlonia harrastava Weissman.

Kuka: Kaj-Mikael Weissman
Työ: Työnjohtaja, Lujabetoni Oy
Alalla: 23 vuotta

Paalutus on vanha rakentamisen tekniikka, jonka juuret ulottuvat satojen vuosien päähän. Yleisimmät käytössä olevat paalutyypit ovat teräsbetonipaalut ja teräsputkipaalut. Lujabetoni Oy:n Pernajan tehtaalla valmistetaan teräsbetonisia lyöntipaaluja sekä Luja-pienpaaluja. Yhtiön muut paalutehtaat ovat Haapajärvellä, Kärsämäellä ja Loimaalla.

”Tekemisemme perustuu asiakaskeskeiseen toimintatapaan ja vahvaan paaluosaamiseen. Päivän aikana valmistuu paaluja noin kilometrin verran. Tuotanto toimii pääsääntöisesti tilausten perusteella, mutta paaluja tehdään aina sopivasti myös varastoon. Eniten teemme 10-12 metrin paaluja, sillä niihin sopii tehdä hyvin jatkopaloja aina lopullisen työmaakohtaisen pituustarpeen mukaan”, Micke Weissman kertoo.

Yli kaksikymmentä vuotta alalla toimineena hän on huomannut, että aikataulut ovat muuttuneet työmailla yhä nopeammiksi. Siten myös muutoksia tulee paljon. ”Työmailla on nykypäivänä todella hektistä. Paalunlyöjä huomaa usein muutostarpeita alkuperäiseen tilaukseen oman työnsä lomassa. Siksi meillä pitää osata ennakoida ja tarjota paaluja eri pituuksissa nopeallakin toimitusajalla. Se on palvelua”, hän toteaa.

Työnjohtajana Weissman suunnittelee työmääräykset valuille ja raudoituksille. Lisäksi hän hoitaa materiaali- ja tarviketilaukset tuotannolle ja varmistaa koneisiin huollot ja korjaukset oikea-aikaisesti.

”Hiljattain saimme aivan uuden raudoitekoneen. Siihen loppui käsin tehtävä raudoitus. Teemme raudoituksia tällä hetkellä myös Loimaan tehtaallemme. Yhteisiä työmaitakin meillä on, joten yhteistyö tehtaiden välillä on tärkeää. Vielä pitää oppia, että kun me puhumme häkeistä ja he verkoista tai luurangoista, niin molemmat tarkoitamme raudoitteita”, hän myhäilee.

Weissman tietää mistä puhuu, sillä kesätöihin tehtaalle vuonna 1997 tullut nuorimies on tehnyt paalujen parissa kaikkia työvaiheita. Työuran alkuaikoina firman nimi oli tosin Suomen Paalutehdas, jonka Lujabetoni myöhemmin osti.

”Tähän työhön opitaan tekemisen kautta. Olen todella tyytyväinen siitä, miten itse olen saanut mahdollisuuden edetä täällä. Työjohdolliset hommat aloitin vuonna 2009. Se toi kivan lisämausteen omalle uralle ja myös mukavasti uudenlaista haastetta.”

Micke Weissman arvostaa työnantajaansa myös siinä, miten henkilöstölle tarjotaan erilaisia kursseja: ”Työnjohdolle suunnatut kurssit ovat olleet itselleni mieleisiä ja olen suorittanut hiljattain tekniikan erikoisammattitutkinnonkin. Nyt esimiesasemassa koen siitä olleen todella suurta apua. Siinä opiskeltiin myös johtamista ja miten toimia erilaisten ihmisten kanssa. Sain opinnoista todella tarpeellisia työkaluja omaan työarkeeni. Kursseilla olen oppinut myös tuntemaan ihmisiä muista tehtaistamme, minkä koen yhtä tärkeäksi.”

Mikä työssäsi on parasta?

Tykkään olla ihmisten kanssa tekemisissä ja on ilo saada työskennellä hyvien ammattilaisten kanssa ovat he alaisia, työkavereita tai yhteistyökumppaneita. Olen ihmisenä pedantti ja systemaattinen. Kun pienellä porukalla tehdään työtä ulkosalla välillä liejussa ja räntäsateessa, on hyötyä siitä, että on itsekin tehnyt kaikkia tehtaan hommia. Osaan siksi myös suunnitella jopa minuutilleen tuotteen tekemiseen tarvittavan työajan. Kyllähän se tuntuu hyvältä, että voi sillä tavalla edelleen auttaa koko työporukkaa ja helpottaa heidän tekemistään.

Mikä työssäsi on haastavinta?

Meitä ihmisiä on monenlaisia ja esimieheltä kysytään kykyä lukea ihmisiä sekä arvostaa kaikkia. Itselleni haasteita tuo juuri ihmisten johtaminen kunkin kanssa sopivalla tavalla. Erityisesti siinä vaiheessa, kun työkavereista tulikin alaisia. Siinä pitää kuitenkin myös vain olla oma itsensä.

Mistä olet työssäsi ylpeä?

Olen tyytyväinen urakehitykseeni. En olisi nuorempana uskonut, että joku päivä olen tässä tehtävässä. Sitkeys, aktiivisuus ja itsepäisyys siis palkitaan. Lujalle annankin ison kiitoksen tästä mahdollisuudesta ja luottamuksesta.

Kerro itsestäsi jotain, mitä muut eivät välttämättä tiedä.

Harrastan Magnus Lönnqvistin (jutun kuvassa oikealla) opeilla triathlonia, joka on uinnin, pyöräilyn ja juoksun yhdistelmä. Innostuin lajista 41-vuotiaana. Täysmatkaan kuuluu 3,8 kilometriä uintia ja 180 kilometriä pyöräilyä sekä reilun 42 kilometrin maratonjuoksu. Täyden matkan olen mennyt läpi muutaman kerran, ja seuraava tavoitteeni on Tallinnan Iron Man -kilpailu kahden vuoden päässä, kun tulee pyöreitä vuosia samalla ikämittariin. Lajin treenaaminen on myös työn kannalta oiva keino selkiyttää ja pohtia ajatuksia. Ratkaisu saattaa siinä lenkin aikana pompahtaa mieleen ihan itsestään. Työpäivän aikana ei välttämättä ehdi keskittyä samalla tavalla.

Millaista Suomea haluat olla rakentamassa?

Kannatan tahtoa kehittyä ja kehittää jatkuvasti – oli kyse sitten tuotteista, palvelusta tai rakentamisesta. Välillä on tiukkojakin paikkoja, mutta niissäkin tilanteissa pitäisi nähdä vähän pidemmälle. Parempien aikojan odottelu voi johtaa harhaan, ja kun sitä ”parempaa aikaa tai hetkeä” ei tule, jäävät asiat oman onnensa nojaa. Sikäli esimerkiksi infrarakentaminen on todella tärkeää. Pyöräilijänä mietin myös usein maanteiden kamalaa kuntoa.