Luonnonvarojen suora hyödyntäminen

Uusiutumattomien luonnonvarojen varasto on rajallinen, ja varojen ehtyminen on huolestuttanut tutkijoita ja päättäjiä jo 1900-luvun alusta. Kiviaines ja savi eivät Suomesta lopu, mutta niiden hyödyntäminen tuotteiden raaka-aineeksi tuo väistämättä vaikutuksensa luonnolle.

Maa- ja kallioperän kiviainekset ovat uusiutumattomia luonnonvaroja, ja myös savi kuuluu tähän ryhmään sen muodostumisajan vuoksi. Kivipohjainen rakennustuoteteollisuus ja rakentaminen ovat merkittäviä hyödyntäjiä kyseisten luonnonvarojen käytössä, ja suurin osa rakentamisessa käytettävistä kiviaineksista kuluu infrarakentamiseen.

Kivipohjaisen rakennustuoteteollisuuden tarvitsemat kiviainesmäärät ovat alojen vertailussa pieniä. Alan yrityksissä on silti mietittävä yhä tarkemmin, mihin luonnon elinympäristöihin louhinta ja maa-aineksen otto keskittyy. Samoin siihen, miten maa- ja kiviaineksen oton haittoja tai arvoketjun muiden vaiheiden vaikutuksia voidaan minimoida esimerkiksi alueen ja vaikutusten rajauksella tai toiminnan ajoituksella. Yhtä lailla materiaali- ja resurssitehokkuus sekä kiertotalous ovat avainasemassa kivipohjaisen rakennustuoteteollisuuden ja rakentamisen toimenpiteitä biodiversiteetin tukemiseksi.

Hyödynnetty alue takaisin luonnontilaiseksi

Ylikulutus on merkittävä syy niin luontokadolle kuin ilmastonmuutokselle. Ylikulutuksen merkkejä Suomessa ovat esimerkiksi metsäluonnon köyhtyminen ja arvokkaiden luontotyyppien väheneminen. Luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi ja luontokadon hillitsemiseksi kiviaineispohjaisen rakentamisen ja tuoteteollisuuden yrityksissä pohditaan kestävää maankäyttöä ja miten arvokkaiden luontoalueiden väärää käyttöä vältetään. Yhtä tärkeää on tunnistaa mahdollisuudet ja keinot, miten ottopaikkoja voidaan jälkeenpäin palauttaa luontoalueiksi, ja millaisia mahdollisuuksia arvokkaiden ympäristöjen luomiseen liittyy koko arvoketjun varrella.

Arvoketjuilla on erityinen vastuu näistä ympäristöistä:

• sora- ja hiekkamuodostumat, kuten harjut ja reunamuodostumat ja niiden pohjavesivarastot
• kalliot
• metsät
• savialueet
• kalkin osalta kalkkikiviesiintymät

Markkinatalouden lainalaisuudet pitävät huolen, etteivät mineraaliset luonnonvarat pääse varsinaisesti koskaan loppumaan. Niiden ylikäyttöä pitää kuitenkin suitsia ja tähän tarvitaan uudenlaista ajattelua ja uusia talouden mekanismeja. Nopeasti kehittyvät markkinat edellyttävät muutoksia kulutus- ja tuotantotavoissa, radikaalien uusien teknologioiden kehittymistä, uusia innovaatioita, toimintatapamuutoksia arvoverkostoissa ja uudenlaista osaamista. Yksittäisiä teknologisia ratkaisuja tulee myös tukemaan systeemisempi muutos: siirtyminen kiertotalouteen. Sen myötä kerran käyttöön otetut mineraalit ja muut luonnonvarat pidetään talouden kierron sisällä.