Saastuminen

Saasteet ovat yksi luontokadon ajureista. Niiden, kuten muidenkin luontokadon ajureiden vaikutusten vähentämiseen pyrittäessä tulee suunnata katse koko rakentamisen arvoketjuun aina raaka-aineen otosta tuotteiden valmistukseen, jakeluun ja logistiikkaan, rakentamiseen sekä rakennusten purkuun.

Arvoketjun eri vaiheissa voi syntyä erilaisia saasteita. Saasteiksi luetaan tuotteiden valmistuksen ja rakentamisvaiheen aikaiset päästöt, mutta myös jakeluvaiheeseen liittyvät melu, valosaaste sekä muut häiriötekijät, jotka vaikuttavat ympäröivään luontoon. Vastuullisesti toimimalla voidaan onneksi tehdä paljon häiriöiden minimoimiseksi eri vaiheissa.

Materiaaliteollisuudessa tuotteiden valmistuksessa syntyvien päästöjen osalta on keskeistä estää niiden päätyminen veteen, ilmaan tai maaperään. Erilaiset kemikaalit, hienoaines ja mikromuovit eivät kuulu luontoon. Raaka-aineen otto- ja rakennuspaikoilla valuvan sadeveden laadun kontrollointi on tärkeää ja ongelmajätteet tulee käsitellä sekä hävittää asianmukaisesti. Tämä tiedostetaan hyvin ja suomalaiset alan yritykset toimivatkin erittäin vastuullisesti, ympäristönsä huomioiden. Tähän velvoittaa lakikin.

Luontoon kuulumattomat yhdisteet eivät saa päätyä sinne myöskään rakennuksen elinkaaren loppuvaiheessa, esimerkiksi purkubetonin mukana tai maantäytössä. Rakennusten purkaminen sekä materiaalin uudelleenkäyttö ja kierrätys tai sen hävittäminen tuleekin tehdä asianmukaisesti.

Lähtökohtaisesti kierrätys ja uudelleenkäyttö ovat aina ympäristön kannalta parempia vaihtoehtoja kuin käyttökelpoisen materiaalin hävittäminen. Purkumateriaalia voidaan hyödyntää valmistamalla siitä uusiotuotteita: esimerkiksi lasi- tai betonimurskaa käytetään uusien materiaalien raaka-aineena. Betoni- ja muita kivituotteita käytetään maantäyttöön mm. tienrakentamisessa, jossa niillä korvataan neitseellisen soran käyttöä.

Sama pätee vanhojen rakennusten korjaamiseen: turha purkaminen ei ole ympäristön kannalta kestävää, mikäli rakennusten korjaaminen ja käyttöiän pidentäminen olisi mahdollista. Vanhaa säästämällä vähennetään uuden raaka-aineen oton tarvetta ja rakentamisesta aiheutuvia päästöjä sekä vältytään ennenaikaisen purkuvaiheen luonnolle aiheuttamilta häiriöiltä.

Rakentamisessa ja rakennusten korjaamisessa on aikojen saatossa käytetty aineita, jotka on myöhemmin todettu ihmisten terveydelle haitallisiksi. Yleisimmät vanhoissa rakennuksissa esiintyvät haitta-aineet ovat:  asbesti, PAH-yhdisteet, PCB ja lyijy.

Näihin törmää usein korjaustyömailla. Siksi niiden tunnistaminen on tärkeätä. Haitta-ainekartoitus sekä haitallisia aineita sisältävien rakenteiden ja osien poistaminen tai vaarattomaksi tekeminen on syytä tehdä, jos epäillään, että niitä on kohteessa saatettu käyttää.

Säädökset

Rakennus- ja purkujätteelle on järjestettävä rakennus- tai korjaushankkeessa erilliskeräys siten, että mahdollisimman suuri osa jätteestä voidaan toimittaa uudelleenkäyttöön taikka muutoin kierrättää tai hyödyntää.

Vähintään seuraaville jätelajeille on järjestettävä erilliskeräys:

• betoni-, tiili-, kivennäislaatta- ja keramiikkajätteet
• kipsipohjaiset jätteet
• kyllästämättömät puujätteet
• metallijätteet
• lasijätteet
• muovijätteet
• paperi- ja kartonkijätteet sekä
• maa- ja kiviainesjätteet.

Lisäksi tuottajan velvollisuus on järjestää käytöstä poistettujen pakkausten erilliskeräys ja kierrätys. Vaarallisen jätteen erillään pitämisestä ja sekoittamiskiellosta säädetään jätelain 17 §:ssä.