Materiaalikehitys ja vähähiilisyys
Kivirakentamisen alalla on tehty jo pitkään tuloksellista työtä päästöjen vähentämiseksi. Mielikuva kivimateriaalien ilmastovaikutuksista onkin monelta osin vanhentunut eikä vastaa nykytilannetta, tulevaisuudesta puhumattakaan. Niin tuotannon prosessit kuin käytettävät materiaalit ja niiden kierrätysmahdollisuudet ovat kehittyneet merkittävästi, ja uusien tehokkaiden ratkaisujen pohjalta rakentuvat huomisen vähähiiliset kaupungit. Mielenkiintoisia uutuuksia markkinoilla on monia, kuten Parman vähähiilinen ontelolaatta. Myös kaupunkien ilmanlaatua parantavat viherkatot perustuvat kivirakentamisen ratkaisuihin.
Betonia on perinteisesti pidetty ”ilmastopahiksena” sementin valmistamisessa syntyvien päästöjen vuoksi. Sementtiteollisuus ja erityisesti Finnsementti on investoinut viime vuosikymmeninä runsaasti vähentääkseen hiilidioksidipäästöjään: kotimaisen sementin hiilijalanjälkeä on onnistuttu pienentämään jo yli neljäsosalla, ja sama positiivinen kehitys jatkuu. Tehokkaita päästöjenvähennyskeinoja ovat olleet muun muassa energiatehokkaammat prosessit ja kierrätyspolttoaineiden käyttö sekä kalkkia korvaavat klinkkerimateriaalit.
Kivestä rakennetaan kestävää tulevaisuutta huomioiden ilmastonmuutokseen liittyvät realiteetit. Ylipäätään kivirakentamisen rooli ilmastonäkökulmasta ei ole niin yksisuuntainen kuin pitkään luultiin.
Nykyisin tiedetään, että betonirakennukset toimivat hiilinieluna sitomalla itseensä pysyvästi hiilidioksidia siltä osin kun ne ovat kosketuksissa ilmaan. Tämä karbonatisoitumiseksi kutsuttu ilmiö on tunnettu jo vuosikymmeniä, mutta sitä ei ole aiemmin osattu ottaa huomioon ilmakehän hiilidioksidia alentavana tekijänä. Sellainen se kuitenkin on: koska betonirakennuksia on paljon, niiden kyvyllä sitoa hiilidioksidia on aidosti merkitystä ilmastonmuutoksen torjumisen kannalta.
Hyvällä syyllä voidaankin todeta, että kivirakentaminen on osa ilmastoratkaisua ja vähähiilisempää tulevaisuutta.
