Muurarin ammatti on käsityöammatti ja elinikäistä oppimista

Martti Perunka aloitti muurarin uransa 1960-luvun loppupuolella. Muurattuja tiiliä on yhdessä työparin, kaksoisveli Mikon, kanssa takana lähes 8 miljoonaa niin omakotitaloihin kuin isoihin kerrostaloihin. Työura ei ole vielä ohi, toki hieman ovat 70-vuotiaiden veljesten työtahti rauhoittunut. ”Jos uudestaan pitäisi valita, kyllä minä muuraushommat ottaisin”, pitkän linjan ammattimies sanoo.

Martti Perungan lapsuuden kotitilalla Rovaniemellä oli paljon maatalouskoneita. Ensin nuorimies mielikin opintoja ammattikoulussa autolinjalla. Hakijoita oli kuitenkin paljon, joten Perunka päätyi muuraus- ja betonimieslinjalle. Se sopi hänelle yhtälailla, sillä vanhemmat olivat rakentaneet kolme taloa, joissa Perunkakin veljensä kanssa oli ollut mukana. Sittemmin he ovat yhdessä muuranneet satakunta omakotitaloa ja parisataa kerrostaloa. Yhteisen yrityksen veljekset perustivat 1984. Lehtiotsikoihin asti muuratuista kohteista on päässyt yksi, Oulun Punainen Mylly, joka sai vuoden 2019 kivitalopalkinnonkin.

Käsityöammatti on elinikäistä oppimista

Muurarin työ on elinikäistä oppimista, ja kokemuksen lisääntyessä ammattitaito kasvaa kaiken aikaa.

”Muuraamisessa näkee heti oman käden jäljen. Työn vaihtelevuus on myös innostanut, kohteet ja työmaat eivät koskaan ole täysin samanlaisia. Vuonna 2018 valmistunut Punainen Mylly on ollut uran hienoimpia kohteita ja siinä otettiin kyllä miehestä mittaa, kun vanhoista tiilistä luotiin uutta seinää.

Perunka toteaa uran alun olleen haastavaa: ”Aina ei työsuoritus ollut ehkä ihan sitä, mitä mestari kisälliltään toivoi. Nyttemmin  mainittu Punainen Mylly vie nimiinsä tämänkin, mutta hyvällä tavalla. Kohteen rakentamisessa oli mukana museovirasto ja uutta piti luoda vanhan mallin ja materiaalin mukaan. Itseltä veinasi usko loppua, että lopputulos olisi niin kaunis vanhoilla tiilillä – kuin mitä se lopulta sitten oli”, hän myhäilee.

Perunka korostaa muurauksen olevan vahvasti käsityöammatti.

”Oma ammattitaito ja osaaminen näkyvät niin hyvässä kuin huonossa. Itse on ehkä kriittisin jäljen osalta. Yrityksellä on töitä riittänyt kuitenkin hyvin kaikki nämä vuodet. Punaisen Myllyn vanhojen tiilien muurausprojektiinkin meitä pyydettiin varta vasten. Työ oli tarkkaa, sillä lopputuloksen piti olla juuri samalla lailla kuin mitä oli purettu pois. Siinä kysyttiin käden taitoa ja tahtoa oppia uusiakin niksejä vanhan työstämisessä.”