Kivirakentamisessa näkyy käsityön jälki
Kiveä eri muodoissaan on käytetty rakentamiseen jo vuosituhansien ajan – kauan ennen moderneja tehtaita ja koneita. Kivipohjaisten rakennusmateriaalien valmistus oli alkujaan käsityötä, ja vaikka prosessit ovat vuosien myötä kehittyneet, nykyaikaistuneet ja automatisoituneet, kädentaitoja ja taitavia tekijöitä tarvitaan edelleen. Tämä pätee niin muurattujen tuotteiden kuin sementin ja betonin tuotantoon sekä näistä materiaaleista rakentamiseen.
Muurari on yksi perinteisimmistä kivirakentamisen ammateista, jossa työn laadukas jälki vaatii tekijältään aitoa käden taitoa ja vahvaa osaamista. Ammattikoulusta ei enää valmiita muurareita valmistu, vaan työ on elinikäistä oppimista. Kokemuksen karttuessa ammattitaitokin kasvaa, ja kokeneemmat tekijät ovat perinteisesti opettaneet nuorempiaan. Tämä mestari–kisälli -malli toimii yhä edelleen, ja motivoituneita nuoria tarvitaan jatkuvasti alalle oppimaan ja siirtämään aikanaan arvokasta ammattitaitoa eteenpäin.
Myös betonielementtien valmistus vaati alkuaikoina paljon käsityötä. Sittemmin teknologian kehittyessä koneita ja laitteita on opittu hyödyntämään yhä enemmän ja tehokkaammin, mutta edelleen ihminen on tärkeä. Laitteiden ohjaamisessa ja hoitamisessa vaaditaan taitoa ja tarkkuutta, ja työntekijän tehtävänä on varmistaa, että lopputuloksesta tulee oikeanlainen.
Vaikka kehitys kaikilla kivirakentamisen osa-alueilla jatkuu ja monet raskaimmat työt ovat jo siirtyneet koneille, ammattilaiset niiden takana eivät ole korvattavissa. Käsityöläisyys ei siis ole vain olennainen osa kivirakentamisen historiaa, vaan se on vahvasti läsnä myös tänä päivänä ja tulevaisuudessa.
